Jyväskylän maalaiskunnasta kadonneen Anna-Emilia Simniceanun, 26, katoaminen varmistui henkirikokseksi. Hänet löydettiin surmattuna Mikkelistä. Teosta on epäiltynä vangittu Anna-Emilian miesystävä, jolla on raju rikostausta. Tommi surmasi avovaimonsa vuonna 1992 ja äitinsä seitsemän vuotta myöhemmin.
SIVIILISSÄ. Tommi Nakari on istunut vankilassa pitkään. Nyt häntä epäillään kolmannesta henkirikoksesta.
Kukaan ei tiedä, miksi 40-vuotias mikkeliläistaustainen Tommi Nakari tällä kertaa surmasi, mutta hänen ensimmäisessä naissurmassaan motiivina oli mustasukkaisuus.
Elokuun 17. päivä 1992. Tommi ja hänen avovaimonsa olivat saaneet työttömyyskorvauksensa. Pari päätti lähteä Helsinkiin, mutta he päätyivätkin Pieksämäelle tapaamaan kavereitaan. Iltaa vietettiin ravintoloissa alkoholin merkeissä.
Kun ravintolat sulkivat ovensa, Tommi yritti järjestää yösijaa. Kukaan tuttavista ei ollut kotona, joten Tommi lähti avovaimonsa kanssa takaisin Mikkeliin.
Rautatieasemalla parin seuraan lyöttäytyi tuntematon mies. Tämä kehui olleensa vankilassa ja matkalla Mikkeliin. Jokin särähti pahasti, sillä Tommin ja avovaimon välillä syntyi kova riita. Tommi poistui kävellen paikalta ja jätti avovaimonsa tuntemattoman miehen seuraan. Tommi sammui lähellä olevan grillin penkille.
Kun Tommi aamulla heräsi, hän kärsi kovasta krapulasta. Mies löysi kadulta Anxidin –merkkisen lääkepurkin, jonka avulla elämä alkoi taas hymyillä. Päivä jatkui kaljan ja lonkeron juonnilla, ja rauhoittavilla.
Unohti puukottaneensa
Tommi palasi Mikkeliin. Päässä oli alkoholia ja pillereitä. Mutta missä oli Riikka (nimi muutettu)? Tommi oli huolissaan avovaimostaan. Ajatuksiin tunki mustasukkaisuus. Riikka oli edellisenä iltana jäänyt vieraan miehen seuraan.Tommi päätyi Mikkelin Kaituentie 29:een, heidän yhteiseen kotiinsa. Paikka sijaitsee Laajalammen kaupunginosassa.
Riikka oli valveilla olohuoneen nurkkaan levitettyjen patjojen päällä. Hän kertoi olleensa edellisen yön Pieksämäen poliisin hoivissa. Tommi ei uskonut.
Tommilla oli kotona Diapameja. Uhmapäissään hän haki purkin, lasin vettä ja alkoi pureskella lääkkeitä. Tommi istui Riikan viereen lattialle. Riita vain yltyi. Samassa Riikka aneli, ettei Tommi söisi enää lisää lääkkeitä.
Sitten Tommi sekosi täysin. Tommi haki pitkäteräisen puukon ja iski noin kymmenen kertaa selällään makaavaa avovaimoaan rintaan. Iskuista kuusi lävisti Riikan kehon niin, että terä tuli selkäpuolelta ulos. Sen jälkeen Tommi viilsi Riikan kurkun auki.
ONNELLINEN HETKI. Kuvassa Anna-Emilia (vas.), Tommin sisko ja Tommi Nakari.
Kului pari vuorokautta, kun Tommi heräsi pillerihumalastaan. Hän ei muistanut puukotuksesta mitään vaan luuli Riikan olevan kotona täysissä voimissaan.
– Keitätkö kahvia, Tommi huudahti.
Lopulta Tommi meni makuuhuoneeseen, jossa Riikka makasi kuolleena.
”Melko raaka”
Tommi löysi Riikan patjojen päältä verissään. Tommi peitteli ruumiin lakanoilla ja vaatteilla.
Sitten miehelle tuli kauhea olo. Hän ajatteli itsemurhaa ja otti saman puukon, jolla oli surmannut Riikan. Tommi istui sohvan kulmaan ja viilteli molemmat ranteet auki. Verenvuoto kuitenkin tyrehtyi jonkin ajan kuluttua.
Tommi laski ammeeseen vettä ja toisti saman siellä. Verta roiskui asunnon seinille. Yhtäkkiä Tommi päätti tyrehdyttää verenvuodon, mutta yritti vielä hirttäytyä asunnon vaatekaapissa. Sekään ei onnistunut.
Tommi lähti kaupungille. Hän osti Alkosta viinaa ja sai kaverilta pillereitä. Henkirikoksesta hän vaikeni eikä puhunut siitä kenellekään.
Tommi kulutti päivät kaupungilla ja palasi yöksi Kaituentielle, asuntoon, jossa oli Riikan ruumis.
Tommi myi muun muassa television, kirjoja ja muuta tavaraa, jotta sai rahoitettua päihteensä jotenkin. Tätä menoa jatkui toista viikkoa. Sitten Tommi jäi kiinni. Kun poliisit tulivat asunnolle, avovaimon ruumis oli jo mätänemistilassa.
Tommi myönsi surmatyöstään itsekin, että se oli ”melko raaka”.
Poliisin esitutkinnassa selvisi, että naista oli lyöty puukolla eri puolille kehoa ainakin 21 kertaa. Oikeudenkäynnissä uhrin omaiset kertoivat, että Tommi oli aiemmin uhannut tappaa naisen. Pari asui avoliitossa vain viisi kuukautta.
Mikkelin raastuvanoikeus tuomitsi Tommin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 12 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen antaman lausunnon mukaan Tommi kärsi vaikea-asteisesta persoonallisuushäiriöstä. Itä-Suomen hovioikeus muutti teon tapoksi. Näin tuomio lieveni yli neljällä vuodella.
Surmasi äitinsä
Tommi vapautui vankilasta syksyllä 1998. Kului vain puoli vuotta, kun Tommi syyllistyi toiseen henkirikokseen. Nyt uhrina oli oma äiti.
Tommi surmasi 56-vuotiaan äitinsä lyömällä häntä nyrkeillä, keittiöveitsellä ja saksilla. Teräaseen iskut osuivat kasvoihin ja kaulaan. Tommi löi ainakin 19 kertaa.
Mies raahasi ruumiin pesuhuoneeseen ja – kuten edelliselläkin kerralla – peitteli sen pyyheliinoilla ja vaatteilla. Tommi kertoi, ettei hän muista teosta mitään. Hän oli ollut jälleen pillerihumalassa. Äidin ja pojan välinen riita oli syntynyt ilmeisesti siivoamisesta.
SISKO.- Huolehdin Tommista pienenä. Kun hän surmasi äidin, välimme viilenivät.
Mikkelin käräjäoikeus tuomitsi Tommin taposta ja pahoinpitelystä 10 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Kiistää tapon
Tommi pääsi ehdonalaiseen pari vuotta sitten. Hän tutustui Jyväskylän maalaiskunnassa asuvaan Anna-Emilia Simniceanuun, 26.
Anna-Emilian lähipiiri varoitti miehestä. Seurustelu kuitenkin jatkui – kohtalokkain seurauksin.
Tammikuun alkupuolella Anna-Emilia katosi kuin tuhka tuuleen. Vanhemmat eivät saaneet tyttäreensä yhteyttä, joten poliisille tehtiin katoamisilmoitus. He pelkäsivät pahimman tapahtuneen.
Jyväskylän poliisi esitti virka-apupyynnön Mikkelin poliisille. Kadonnutta Anna-Emiliaa lähdettiin etsimään Mikkelin Majavedeltä. Anna-Emilia löytyikin – kuolleena erään mökin rannasta. Sekä Tommi että Anna-Emilia olivat tulleet mökille yhdessä ja siellä tapahtui itse surmatyökin. Mikkelin poliisi aloitti henkirikostutkinnan.
Teosta epäiltiin kahdesti aiemmin taposta tuomittua Tommi Nakaria. Epäilty oli pakomatkalla. Hänet etsintäkuulutettiin. Pako jatkui pari päivää, kunnes Nakari löydettiin Kuopiosta Petosen kaupunginosasta. Kiinniottoon ei liittynyt dramatiikkaa. Mikkelin käräjäoikeus vangitsi hänet todennäköisin syin epäiltynä tappoon. Asiassa on nostettava syyte 14. maaliskuuta mennessä.
– Vangitsemisoikeudenkäynti pidettiin suljetuin ovin. Mies on kiistänyt asian. Kuulusteluita ja muita esitutkintatoimia jatketaan. Poliisi ei tutkinnan keskeneräisyyden takia edelleenkään kerro julkisuuteen rikoksen tapahtumaolosuhteisiin, eli tekotapaan, -paikkaan, motiiveihin tai muihinyksityiskohtiin liittyviä seikkoja.
Tutkinnan arvellaan valmistuvan muutaman viikon kuluttua, jutun tutkinnanjohtaja, apulaispoliisipäällikkö Kalle Toivanen kertoo.
Sisko huolehti Tommista
Tommi Nakarin sisko kertoo olleensa Anna-Emiliaan yhteydessä katoamista edeltäneenä tiistaina.
– Suunnittelimme Intian lomaa. Tiistaina oli vielä kaikki hyvin, taposta epäillyn sisko sanoo mietteliäänä.
Sisko arvelee, että tähänkin henkirikokseen liittyy mustasukkaisuus.
– Sen jälkeen kun Tommi tappoi äidin, en ole häneen juuri yhteyttä pitänyt. Viimeksi tapasin hänet puolitoista vuotta sitten.
Sisko kuvailee omia välejään Anna-Emiliaan välittömiksi.
– Puhuimme kaikenlaisista asioista, kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Siskon piti mennä tapaamaan Anna-Emiliaa juuri ennen surmatyötä. Hän on jäänyt miettimään, olisiko tältä kaikelta voitu välttyä.
ASIOIDEN HOITAJA. Sisko lupasi toimittaa poliisivankilaan hammasharjan ja muita välttämättömiä tavaroita.
– Tommi soitti uutena vuotena siskolleen ja kertoi hakanneensa koko asunnon mäsäksi. Hän sanoi lähtevänsä sieltä. Siihen sisko oli todennut, että ”lähde”.
Sisko on vihainen Tommin järjettömistä väkivallanteoista.
– Hän vei minun lapsiltani mummon.
Siskon mielestä vankilasta vapaudutaan liian nopeasti.
– Kun hyvin käyttäytyy, hän on taas kohta siviilissä.
Sisko saa kesken haastattelun puhelun Mikkelin poliisilaitokselta. Tommille pyydetään toimittamaan välttämättömiä tavaroita, kuten hammasharja ja hammastahnaa. Sisko poistuu kaupungin vilinään ja sen jälkeen Mikkelin poliisilaitokselle.
Artikkeli julkaistu Alibin numerossa 2/2008
