Lehtimäen opiston insuliinisurma johtui syyttäjän mukaan mustasukkaisuudesta. Kehitysvammainen potilas oli tarttunut vanhempaa hoitajaa rinnasta. Tämän jälkeen nuorempi ruiskutti naiseen insuliinia.
PIRJO. Vanhempi yöhoitaja olisi halunnut oikeudenkäynnin julkiseksi. MARI. Hän kiistää tappaneensa potilasta.
Tamperelainen 21-vuotias Virpi (nimi muutettu) saapui maanantaina 9. heinäkuuta isänsä saattamana Lehtimäen opistolle. Hänen oli tarkoitus osallistua viikon ajan kurssille. Lehtimäen opisto oli Virpille tuttu paikka jo entuudestaan. Edellisen kerran hän oli siellä kesällä 2006.
Virpi oli syntymästään saakka cp-vammainen. Lisäksi hän oli sairastanut epilepsiaa lapsuudestaan lähtien. Diabetesta hän ei sairastanut.
Opistolla järjestettävään kurssiin sisältyi ajankohtaisia aiheita, kuten pukeutumista, kauneudenhoitoa, harrastuksia, liikuntaa ja seurusteluasioita.
Virpin epilepsialääkkeet oli annosteltu kotona valmiiksi koko kurssiviikon ajaksi. Päivittäin otettavien lääkkeiden lisäksi Virpille oli määrätty särkylääkettä.
Kurssilaisten ohjelmaan kuului illalla kuuden aikaan alkanut karaoketilaisuus. Siihen Virpikin otti osaa.
Kello 19 jälkeen Virpi meni kurssin toisen vastuuohjaajan kanssa iltapalalle hallintorakennuksessa olevaan ruokalaan. Sen aikana Virpi nautti myös iltalääkkeensä.
Lopuksi Virpi ohjattiin hänen omaan asuntolaansa. Huonetoveri oli siellä iltapuuhissa. Molemmat menivät omiin sänkyihinsä nukkumaan.
”Ravistelin, että heräisi”
Pirjo, 51, ja Mari, 35, (nimet muutettu) olivat juuri tulleet yövuoroon. He ovat seurusteleva avopari, joka asuu kahdestaan samassa asunnossa Lehtimäen keskustan tuntumassa.
Iltavuorossa olleet ohjaajat raportoivat Pirjoa ja Maria uusien kurssilaisten sairauksista ja niiden hoidosta. Pirjo siirtyi Asva-asuntolan puolelle yövalvojaksi ja Mari siirtyi Solu-asuntolan puolelle.
Pirjon mukaan Asva-osastolla oli kaikki iltatoimet jo tehty ja kaikki asukkaat olivat huoneissa omissa sängyissään.
Seuraavana aamuna kello 7 hoitajat kokoontuivat kahvioon ja vaihtoivat kuulumisia. Joku kysyi Virpistä, koska hän on epileptikko. Pirjo kertoi yön menneen rauhallisesti eikä Virpi ollut saanut epilepsiakohtausta. Sitten Pirjo lähti kotiin.
LEHTIMÄEN OPISTO. Tapahtumayö oli levoton ja yöhoitajat joutuivat rauhoittelemaan ihmisiä monta kertaa.
Aamuvuoroon tullut hoitaja ryhtyi herättelemään Virpiä. Hän makasi vuoteessaan vatsallaan, kasvot kiinni tyynyssä.
– Otin hänen nilkastaan kiinni, ravistelin ja huhuilin, että hän heräisi. Totesin tuolloin, että tytön nilkat ovat kylmät. Tässä vaiheessa minulle ei tullut mieleenkään, että hän olisi kuollut, hoitaja kertoo.
Kesätyöntekijä tuli käymään huoneessa. Hän pyysi apua pyörätuolipotilaan nostamisessa.
– Kävin välillä auttamassa viereisessä huoneessa kesätyöntekijää. Sitten palasin Virpin huoneeseen.
– Ajattelin Virpin nukkuvan sikeästi. Ravistelin vielä, mutta tyttö ei herännyt.
Vielä tässäkään vaiheessa hoitaja ei arvellut tyttöä kuolleeksi. Hoitaja pyysi paikalle apua, koska hän arveli tytön saaneen epilepsiakohtauksen.
– Otin tyynyn Virpin pään alta. Tällöin huomasin, että tyynyssä on verta.
Paikalle tullut toinen hoitaja kysyi, ”etkö saa tyttöä hereille”.
– Sanoin epäileväni, että Virpi on saanut kohtauksen, koska tyyny oli veressä ja hän on saattanut purra kieleensä.
Insuliinimyrkytys
Hoitajat käänsivät Virpin kylkiasentoon. He huomasivat tytön olevan aivan sininen.
– Tällöin vasta tajusimme, että tyttö on kuollut. Sanoin, että varmaan mitään ei ole tehtävissä. Päätimme kuitenkin soittaa ambulanssin, hoitaja kertoi poliisitutkinnassa.
Cp-vammainen tyttö todettiin kuolleeksi. Seuraavaksi opiston rehtori ryhtyi tavoittelemaan yöhoitajina toiminutta naisparia. Henkilökunta tarkisti raportin yön ajalta. Siinä ei ollut yöltä mitään erityistä.
KUOLEMAN SÄNKY. Uhri oli puolustuskyvytön eikä hän kyennyt vastustamaan hoitajia.
Naispari ei vastannut puhelimeen. Seuraavaksi heitä lähdettiin tavoittelemaan kotoa. Pirjo ja Mari avasivat oven ja kuulivat tapahtuneesta.
– He vaikuttivat järkyttyneiltä…
Pirjo oli viimeinen ihminen, joka oli tekemisissä Virpin kanssa.
– Pirjo sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun hän näkee kuolleen. Pirjo käyttäytyi rauhallisesti ja oli järkyttyneen oloinen.
Terveyskeskuslääkäri suoritti uhrille ulkoisen tarkastuksen ja kirjoitti lähetteen oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamiseksi. Tutkimuksissa paljastui, että uhrin veressä oli suuri määrä insuliinia. Kuolinsyyksi kirjattiin insuliinimyrkytys. Tämän jälkeen asiaa ryhdyttiin tutkimaan henkirikoksena.
Mustasukkaisuutta
Pirjo otettiin kiinni Alavuden terveyskeskuksen pysäköintialueelta tiistaina 28. elokuuta. Hänet toimitettiin Alavuden poliisilaitokselle, jossa hänet pidätettiin. Tästä kolmen päivän kuluttua Seinäjoen käräjäoikeus vangitsi hänet. Rikosnimikkeeksi merkittiin ensin murha, mutta esitutkinnan edetessä nimike lieveni tapoksi.
Mari otettiin kiinni työpaikaltaan Lehtimäen opistolta. Myös hänet vangittiin.
Mitä esitutkinta paljasti? Mari kertoi 28.8. pidetyssä kuulustelussa yön tapahtumista. Hän oletti, että Virpiin on erehdyksessä laitettu toiselle kurssilaiselle kuuluva insuliini. Paria päivää myöhemmin Mari tunnusti pistäneensä naiseen insuliinia. Hän kertoi tehneensä sen Pirjon pyynnöstä. Syyskuun 4. päivänä Mari kirjoitti pidätyssellissä 20-sivuisen kertomuksen tapahtumien kulusta.
INSULIINIKYNÄ. Kun uhri käyttäytyi levottomasti, Mari haki insuliinikynän.
Hän luovutti kirjeensä poliisille. Syyskuun 10. päivänä Mari näytti, miten hän sääti insuliinikynän annostelijaa. Mari paljastaa myös teon motiivin, eli mustasukkaisuuden.
Pirjo ei ensin tiennyt, kuka on antanut Virpille insuliinia. Seuraavassa kuulustelussa hän tunnusti käyttäytymisensä muuttuneen viime aikoina. Hän kertoi käyttäytymisen liittyvän mustasukkaisuuteen ja ”seurustelukäyttäytymiseen”. Pirjo myös tunnusti itse pistäneensä insuliinia Virpiin.
Levoton yö
Marin pidätyssellissä kirjoittama kirje paljastaa yön karut tapahtumat. Yö oli rauhaton.
– Vastuuohjaajat kertoivat ketä käännetään yöllä, ketä käytetään pullolla, kenelle vaihdetaan vaipat, ketä käytetään alusastialla, kenet herätetään vessaan…
– Toimittelin joutilaita kesätyöntekijöitä kotiinsa ja annoin vastuuohjaajille luvan lähteä kotiin jos he ovat raporttinsa antaneet.
Mari sammutteli ylimääräisiä valoja ja painoi sähkölukot päälle.
– Sain melkein työni tehtyä, kun Maija (nimi muutettu) sai käsiinsä kakkaa ja voiteli sillä itseään lavuaariin sekä minun t-paitaani. Hieman suutahdin ja sanoin painokkaasti, että nyt loppui tällainen peli. Puhdistin Maijan ja laitoin hänelle puhtaat vaatteet sekä vaipan. Maijan houkuttelu huoneeseen oli työläämpää.
Mari tarkisti listaa, jossa kerrottiin, kenellä on vaipat ja ketä pitää yön aikana käännellä. Pirjo kävi Virpin huoneessa huolehtimassa vaipan vaihdosta. Sinä aikana Mari lähti tekemään seuraavaa kiertoa.
– Herättelin vessaan porukkaa pissalle. Mittasin yhdeltä verensokerit ja kiersin kaikki huoneet. Tarkistin, ettei kenelläkään ollut mitään hätää.
Kesken yötä opistolla alkoi soida palovaroitin. Potilaat hermostuivat ja hoitajat rauhoittelivat. Mitään paloa ei ollut.
KIRJE. Mari kirjoitti sellissä pitkän kirjeen, jossa hän kertoi yön tapahtumista.
– Pirjo soitti, että hänen osastollaan on rauhatonta ja levotonta. Hän pyysi minua käymään siellä ja ottamaan jotain rauhoittavaa mukaan.
Marilla oli epilepsia kohtauksissa käytettävä peräruiske taskussaan. Sitten hän otti erään potilaan epilepsiakynän ja meni Pirjon luokse.
– Kuului itkua. Pirjo vei pojan takaisin sänkyynsä ja tarkisti huoneesta, ettei siellä ollut mitään hätää.
Sitten hoitajat menivät Virpin huoneeseen.
– Virpi äänteli ja oli muutenkin rauhaton. Pirjo yritti rauhoitella puhumalla ja silittelemällä hiuksia. Tämä ei auttanut. Minäkin yritin rauhoitella Virpiä. Käänsimme hänet vatsaltaan selälleen. Pirjo auttoi ylävartalosta, minä alavartalosta.
Tässä yhteydessä Virpi yritti tarttua Pirjoa rinnoista kiinni.
– Yritimme vieläkin puhua hänelle rauhallisesti ja saada hänet näin rauhoittumaan. Joku toinen sisälläni sanoi, että ota Mari insuliini ja pistä sitä Virpiin. Pirjo seisoi sängyn vieressä kääntyneenä katsomaan Virpiä ja minua. Pirjo piteli Virpin käsistä ja minä silittelin Virpin jalkaa. Ääni sisälläni kehotti uudestaan pistämään Virpiin insuliinia. Otin kynän takin oikeasta taskusta. Pyöräytin insuliinikynän annostelijaa niin paljon kuin sain käännettyä. Nostin Virpin yöpaitaa ja pistin häntä insuliinikynällä vatsaan. Ääni sisälläni oli riemuissaan. Tarkoitukseni oli saada Virpi rauhoittumaan. Tarkoitus ei ollut surmata tai tappaa häntä.
– En muista, sanoiko Pirjo pistämisen aikana mitään, mutta hän piti kiinni ja näki pistämisen, Mari selvitti kirjeessään.
Ruumisauto pihalla
Mari laittoi tämän jälkeen insuliinikynän taskuunsa. Sitten he käänsivät Virpin takaisin vatsalleen.
– Virpi ei kuollut heti.
Mari palasi omalle osastolleen ja palautti potilaalta ottamansa insuliinikynän. Sen jälkeen työ jatkui normaalisti.
Kun yöhoitajat pääsivät aamulla töistä, he kävivät jo automatkalla läpi raporttia. Pirjo kertoi merkinneensä siihen, että Virpiä oli jouduttu rauhoittelemaan.
Kotiin päästyään naispari keitti kahvit.
– Vaihdoimme yöpaidat päälle. Katsoin aamu-tv:stä uutiset ja kävin suihkussa. Sitten laitoin pyykkikoneen päälle.
Pirjo oli melkein unten mailla, kun Mari tuli nukkumaan.
– Kuulin, että joku tuli pihaan. Samassa ovellamme oli joku. Pirjo meni avaamaan ja minä heti perässä. Siellä oli opiston rehtori, joka kertoi, että Virpi oli kuollut.
Hoitajaparia pyydettiin opistolle.
KÄRÄJÄT JULKISIKSI! Vanhemman naisen asianajaja Mika Kinnunen olisi halunnut julkisen oikeudenkäynnin.
– Pihaan päästyämme näimme ambulanssin, ruumisauton ja poliisiauton.
Mari on selittänyt tapahtumia niin, että hänen ainoa tarkoituksensa oli vain rauhoittaa potilasta.
– Missään vaiheessa minulla ei ollut tarkoitus surmata ketään. Olen kamalan pahoillani tapahtuneesta.
– En ole halunnut kenellekään mitään pahaa, Mari kirjoitti kirjeessään.
Pirjo myönsi sen, että hän oli pyytänyt Maria tuomaan jotain rauhoittavaa. Hän kuitenkin uskoi, että insuliini on ”lyhytvaikutteista”.
– Luotin hänen lääketietoisuuteensa, Pirjo totesi esitutkinnassa.
Monta tarinaa
Kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampinen lähtee siitä, että molemmat yöhoitajat ovat syyllistyneet cp-vammaisen tytön tappoon. Hän vaatii naisille vähintään 10 vuoden vankeusrangaistusta.
KANTELU. Seinäjoen käräjäoikeus päätti käsitellä jutun suljetuin ovin. Oikeustoimittajien yhdistys on tehnyt ratkaisusta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.
– Naiset ovat yhdessä kääntäneet sängyssä olleen Virpin selälleen ja yhdessä pitäneet vastustellutta naista kiinni jaloista ja käsistä, ja Mari on pistänyt Pirjon nähden naiseen insuliinia kertakäyttöisellä insuliinikynällä, Lampinen totesi.
Naisia syytetään vaihtoehtoisesti törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Seinäjoen käräjäoikeus käsitteli poikkeuksellista henkirikosta suljettujen ovien takana.
Molemmat naiset ovat kiistäneet sen, että heillä olisi ollut tarkoitus surmata uhri. Molempien naisten kertomukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Vanhempi hoitaja on kertonut muun muassa, ettei hän tiennyt koko insuliinijutusta mitään.
Seinäjoen käräjäoikeus määräsi naiset mielentilatutkimukseen.
Artikkeli julkaistu Alibin numerossa 1/2008
