Villilän hevostalli-surmassa uusi käänne
Vajaa kahdeksan vuotta sitten Tampereen Villilässä surmattiin nainen. Uhrin löysi hänen oma aviomiehensä, joka meni etsimään vaimoaan hevostalleilta. Villilän hevostalli-surma nousi tuohon aikaan isoihin otsikoihin. Kysymys kuului: tappoiko aviomies vaimonsa?
Nähtäväksi jää mitä viranomaiset tekevät seuraavaksi. Hannu on mielestään jo tarpeeksi kärsinyt.
Hannu Saarentaa tuomittiin taposta 9 vuoden vankeusrangaistukseen. Koska Hannu oli ensikertalainen, hän selvisi puolikkaalla. Nyt mies on siis vapaa.
Tapasin Hannu Saarentaan. Tiesin, että hän on koko prosessin ajan väittänyt olevansa syytön vaimonsa kuolemaan. Suhtauduin aluksi ylimalkaisesti hänen vakuutteluihinsa syyttömyydestä; kaikkihan rikoksen tehneet väittävät tuota samaa…
Sitten tutustuin paperiin, johon on kirjoitettu erään tärkeän todistajan tunnustus siitä, että hän on aikoinaan valehdellut esitutkinnassa. Tuossa paperissa on viitattu myös henkirikoksen mahdolliseen tekijään, siis oikeaan tekijään.
”Se on painanut mieltäni raskaasti koko tämän ajan, koska olen tiennyt myös sen, että sinulla Hantta (Hannu Saarentaa) ei ole asian kanssa mitään tekemistä”, vuoden 1997 keväänä poliisin toimesta todistajana kuultu mies kirjoittaa syyskuussa 2004 allekirjoittamassaan paperissa.
Paperissa on myös kahden ulkopuolisen todistajan allekirjoitukset.
Pitkä liitto
Hannu Saarentaa ei kiistä sitä, etteikö hänellä olisi ollut mitään ongelmia vaimonsa kanssa. Kerran Hannu oli viettämässä iloista ravintolailtaa, jossa tutustui myös erääseen naiseen.
Mitään vakavampaa ei kuulemma kuitenkaan tapahtunut, mutta jonkin ajan kuluttua tuo ravintolatapahtuma meni vaimon korviin. Hannu sai eteensä avioerohakemuksen, johon pyydettiin nimeä alle. Syynä pidettiin pettämistä.
Sen Hannu kiisti jyrkästi.
– Pistin kuitenkin nimeni alle.
Heidän elämänsä jatkui normaaliin tapaan. Vaimo kertoi Hannulle, ettei hän haluakaan erota. Niinpä hakemus raukesi.
– Olimme päivää vaille 23 vuotta naimisissa. En esimerkiksi kertaakaan tuona aikana ollut yötä pois kotoa.
Päivä oli lauantai, jolloin vaimo surmattiin. Siitä tulevana tiistaina heidän oli tarkoitus avata oma kahvila Tampereella.
– Meillä oli lisäksi tavaratalon edessä grillikioski, jonne kyseisenä lauantaina jäin töihin.
Vaimo lähti kotiin. Silloin näin vaimoni viimeisen kerran elävänä. Hän hymyili minulle lähtiessään…
Rattoisa lauantai-ilta
Hannu palasi kotiin noin kuuden aikaan illalla. Pöydällä oli lappu, jossa teksti: ”Ruoka on hellalla.”
– Vaimo oli luvannut hoitaa sukulaisensa kissaa näiden matkansa aikana. Ajattelin että hän on siellä, tai sitten hevostalleilla.
Hannun ilta jatkui niin kuin monella muullakin miehellä lauantaisin.
– Menin saunaan, otin pari kaljaa ja aloin katsella televisiosta Triangeli -nimistä tietokilpailuohjelmaa.
Ohjelman päättyessä kello oli 19.45. Pian sen jälkeen hän lähti käymään hevostalleilla. Vaimo halusi ruveta ratsastamaan ja Hannu oli hankkinut hänelle hevosen, jota pidettiin heidän asuntonsa lähellä olevalla tallilla.
– Yksi hevonen jouduttiin lopettamaan, mutta tilalle ostettiin Kuopiosta toinen. Helveti hyvä hevonen!
Lauantai-illan piti olla täysin normaali. Tuolla normaalilla Hannu tarkoittaa sitä, että yleensä käytiin yhdessä saunassa ja vietettiin ilta yhdessä.
Vaimon puhelin oli jäänyt kotiin, joten Hannu päätti lähteä käymään hevostalleilla. Hän kirjoitti viestin vaimolleen siltä varalta, että tämä tulee kotiin. Paperissa luki: ”Ota puhelin ja kello seuraavalla kerralla mukaan.”
– Tämäkin viesti käännettiin minua vastaan ja väitettiin, että olisin kiihdyksissä kirjoittanut sen. Ei pidä paikkaansa.
Hannu on vihainen siitä, että hänen annettiin virua vankilassa vuosikaupalla.
”Hän on kuollut!”
Hannu meni Villilän hevostalleille. Lauantaiilta muuttui samantien katastrofiksi.
– Vedin oven. Vaimoni oli heti oven takana. Kysyin ääneen ”mikä sulla on?”
Hannu epäili vaimonsa saaneen kohtauksen, sillä tämä sairasti epilepsiaa.
– Menin polvilleni hänen eteensä. Minulle ei tullut mikään muu mieleen kuin epilepsiakohtaus. Kokeilin pulssia, mutta mitään ei tuntunut. Totesin että, herranjumala, hän on kuollut! Menin ihan sekaisin.
Hannu soitti poliisin hätänumeroon 10022.
Siinä hän teki virheen. Olisi pitänyt soittaa numeroon 112. Jälkeenpäin nimittäin saivarreltiin sillä, että jos Hannu olisi päätellyt vaimonsa tilaa sairaskohtaukseksi, hän ei olisi soittanut poliisille vaan yleiseen hätänumeroon 112.
– Mulla ei yksinkertaisesti tullut mitään muuta numeroa mieleen kuin 10022. Meistä jokainen on erilainen. Olin todella hädissäni, Hannu muistelee.
Syyllistäminen alkoi
Poliisin hälytyskeskuksen vastattua Hannu sanoi hätääntyneenä, että hänen vaimonsa on varmaan kuollut, saanut epilepsiakohtauksen ja paikalle tarvitaan nopeasti ambulanssi.
– Minua pidettiin syyllisenä jo siitä, että pyysin paikalle poliisia.
Vaimonsa vierellä ollessaan Hannulle tuli pelko siitä, että siellä on vielä joku.
– Menin ulos odottamaan poliisia ja ambulanssia. Kävelin tienvarteen odottamaan ja soitin vielä uudestaan poliisille. Sanoin, että tulkaa nyt äkkiä tänne. Samantien partio tulikin paikalle.
Komisario Jari Kinnunen puhutteli Hannua. Kinnusen mielestä mies käyttäytyi omituisesti.
– Jokainen ihminen on erilainen. Olin paniikkitilassa!
Komisario Kinnunen meni itse hevostalliin sisälle. Paikalle tuli muitakin poliiseja ja luonnollisesti myös ambulanssi. Pian saapui myös tytär, joka totesi jotenkin tähän tapaan: ”Äitini on varmaan kuollut. Onko isä tehnyt jotain?”
– Siitä alkoi minun syyllistämiseni, Hannu sanoo murheellisena.
Pulssi ei tuntunut
Esitutkinnan ja oikeusprosessin aikana Hannua syytettiin siitäkin, että hän muistaa asiat liian hyvin.
– Ihmettelen sitäkin, että kun tutkimukset hevostallilla olivat kesken ja vaimoni oli riisuttu alastomaksi, eräs ulkopuolinen nainen päästettiin talliin viemään hevosille heiniä.
Virkavalta tutki vainajan ja tapahtumapaikan. Uhri oli vielä lämmin, mutta pulssia ei kaulavaltimolta enää tuntunut. Nenän sivussa ja ohimolla oli joitakin ruhjeita. Hannu teki virheen siinäkin, kun hän muun muassa tapahtumapaikalla kertoi poliisille, että hevonen on vikuri.
– Poliisi ryhtyi syyllistämään minua siitä, että olen yrittänyt laittaa vaimoni kuoleman hevosen syyksi.
– Senhän takia me juuri se hevonen hankittiinkin, että se on helposti käsiteltävä. En minä vikurilla sitä tarkoittanut. Kaikki hevosethan ovat hieman arvaamattomia, Hannu sanoo.
– Täältä minä löysin vaimoni kuolleena, Hannu kertoo.
”Olin järkyttynyt”
Poliisi alkoi jo tapahtumapaikalla luoda syyllistäviä katseitaan Hannun suuntaan.
– Sanottiin, että tässä on nyt jotain muutakin sattunut. Poliisi totesi, että minut pitää viedä laitokselle. No, sitten lähdettiin.
Hannu puhallutettiin ja lukemaksi tuli 0.3 promillea. Hän oli lähes vesiselvä.
– Kun oltiin matkalla poliisilaitokselle, mietin että mitä helvettiä on sattunut. Olin aivan ymmälläni.
Poliisi muun muassa sanoi Hannulle, että ”olet valehtelija, kyllä minä valehtelijan tunnistan”.
– Saatoin käyttäytyä vähän kummallisesti, sillä olin todella järkyttynyt.
Poliisi alkoi puhua Hannulle avustajasta.
– Ihmettelin että mikä ihmeen avustaja. Mihin minä sellaista tarvitsen?
Poliisi ilmoitti, että Hannun on jäätävä poliisilaitokselle, koska häntä epäillään vaimonsa surmaamisesta. Hannu ihmetteli tätä suuresti.
– Sanoin, että aijaa, kyllä minä sitten taidan avustajan tarvita.
Hannu olisi halunnut asianajajakseen huippujuristina tunnetun Heikki Salon. Hänen kalenterinsa oli kuitenkin aivan täynnä ja näin avustajaksi tuli tamperelainen Pertti Patrikainen.
– Minut vietiin koppiin samantien, ensimmäisen kerran elämässäni.
Kannettiin talliin?
Esitutkinta jatkui, asia eteni syyteharkintaan ja kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi päätti nostaa Hannua vastaan syytteen taposta. Ensimmäinen oikeudenkäynti pidettiin 23.4.1997. Vaimon kuolinsyyksi todettiin heijasteellinen sydänpysähdys. Sellainen voi syntyä muun muassa hetkellisen kaulaan kohdistuvan iskun seurauksena.
Hannun käsitys tapahtumien kulusta on se, että hänen vaimonsa on surmattu lähellä olevan talon portailla. Teon jälkeen nainen on kannettu hevostalliin sisälle.
Tampereen käräjäoikeus totesi, että naisen kuolema oli tapahtunut kello 19.00-19.54, eli juuri silloin, kun Hannu väittää olleensa kotona television ääressä.
– Tiedän vain sen, että minua ei ole voinut kukaan nähdä hevostalleilla ennen kuin löysin vaimoni kuolleena.
Henkirikokselle ei ole löytynyt ainuttakaan silminnäkijää. Mutta onko joku nähnyt hevostallie ympäristössä muuta liikettä? Joku hevostallien ympäristössä on kuitenkin liikkunut…
Tunnustus puuttuu
Ennen seuraavaa oikeudenkäyntiä Hannu vapautettiin. Hän pääsi vastaamaan syytteeseen vapaalta jalalta.
– Ajattelin että on ihanaa kun pääsen vapaasti liikkumaan, mutta se olikin elämäni raskainta aikaa.
Lopulta Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Hannun vaimonsa taposta 9 vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomio oli ensikertalaiselle ja syyttömänä itseään edelleen pitävälle miehelle kova paikka.
Hannu on esitutkinnassa johdonmukaisesti kiistänyt vaimonsa surman. Hän on käynyt asiassa elämänsä suurinta taistelua ja luvannut läheisilleen vielä todistaa syyttömyytensä. Vieläkin, vankilasta vapautumisen jälkeen, Hannu taistelee maineensa puhdistamisestaan.
– Poliisit lähtivät siitä, että tekijä on kiinni, puuttuu vain tunnustus.
Mitkään tapahtuma- ja löytöpaikan tutkimukset eivät ole tukeneet Hannun syyllisyyttä. On vain eräiden ihmisten epämääräisiä puheita siitä, että Hannu olisi ollut aggressiivinen. Huomiota kiinnitettiin myös tapahtumapaikalle tuoreeltaan tulleen tyttären lausahdukseen, jossa hän kysyi mitä isä oli tehnyt hänen äidilleen.
9 vuotta
Kun seuraava oikeuskäsittely pidettiin, Hannu ei asianajajansa ohjeen mukaisesti tullut paikalle.
– Olin siis vapaalla jalalla eikä minun tarvinnut oikeudenkäyntiin osallistua, koska paikalla oli asianajajani hoitamassa puolustustani.
Oikeudenkäyntiä seuraamassa ollut kaveri soitti Hannulle ja kertoi tuomion: 9 vuotta.
– Siinä vaiheessa meinasin nauraa. Kysyin uudelleen että mitä tuli. Hän toisti uudelleen: 9 vuotta.
Päätös syntyi äänestämällä, kahden tuomarin ja lautamiesten kokoonpanolla.
– Mietin miten pystyn kertomaan tämän äidilleni. Hän oli tuolloin minun luonani käymässä. Sitten se vain piti kertoa. Sanoin äidille, että oikeudessa on sattunut paha virhe, mutta asia korjataan vielä.
Hannu osasi odottaa, että kohta poliisi tulee hänet noutamaan. Niin se tulikin.
– Pyysin että saisin vielä juoda yhden kaljan ennen lähtöä. Siihen he antoivat luvan.
Poliisiautossa Hannu pyysi konstaapelia katsomaan häntä suoraan silmiin. Sen jälkeen Hannu sanoi:
”Kuule, veitte väärän miehen!”
Poliisilaitoksen käynnin jälkeen Hannu kuljetettiin Kylmäkosken vankilaan.
Itkupurkaus hypnoosissa
Alibin poliisilähteitten mukaan jopa poliisissa on pohdittu, menikö Villilän hevostallisurman tutkinta oikein. On kuitenkin luonnollista, että nämä henkilöt eivät halua tulla julkisuuteen. Tuomiosta valitettiin Turun hovioikeuteen. Hannu vaati valheenpaljastus -testiäkin.
– Kerroin hovioikeudelle, että lähden tällaiseen testiin milloin tahansa, vaikka heti.
Valheenpaljastus -testiin Hannu ei enää päässyt, koska aikaa oli kulunut niin paljon.
Sen sijaan hänelle järjestettiin hypnoosi, jota oli seuraamassa muun muassa Hannun asianajaja ja syyttäjä.
– Hypnoosin aikana koin itkupurkauksen. Omasta mielestäni hypnoosi vain tuki syyttömyyttäni.
Hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen ennallaan. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Puheenjohtaja olisi vapauttanut Hannun.
Miltä tuntui lainvoimainen päätös, että olit surmannut oman vaimosi?
– Minulle tuli kylmiä väreitä, Hannu vastaa hiljaa.
Korkein oikeus ei enää antanut valituslupaa.
Anoi armoa
Vankila oli Hannulle uusi maailma, sillä häntä ei ollut aiemmin tuomittu rikoksista. Väärä tuomio vaivasi häntä niin syvältä, että mies päätti ryhtyä nälkälakkoon. Siitä kerrottiin jopa television ajankohtaisohjelmassa.
– Halusin että joku puuttuu asiaani.
Tämän jälkeen – Hannun mukaan – Tampereen poliisilaitokselta tuli puhelinsoitto, jossa luvattiin, että uusi tutkinta pannaan käyntiin. Lopulta selvisi, ettei näin tapahtunut.
Hannu anoi armoa myös presidentti Tarja Haloselta.
”Arvaatte varmaan sen tuskan, jonka olen kokenut pelkästään hänen menettämisensä myötä”, Hannu Saarentaa kirjoitti presidentti Haloselle. Armoa ei myönnetty.
Television ajankohtaisohjelmassakin, jo vuosia sitten, nostettiin esiin kysymys: oliko tutkinnassa puutteita, tehtiinkö siinä oleellisia virheitä?
Esitutkinnassa valehdeltiin
Miten selviydyit vankilassa?
– Selvisin sillä, että odotin joka päivä puhelinsoittoa, jossa kerrottaisiin että tämä virhe korjataan. Lisäksi pidin kunnostani huolta, pelailin ja treenasin. Sairastuin vakavaan masennukseen, mutta en lopulta antanut sen lannistaa, Hannu kertoo.
Hän vapautui 25.11.2001. Sen jälkeen hän hankki samantien asunnon ja alkoi laittaa elämäänsä järjestykseen.
Viimeisen vuoden aikana tilanne on jälleen muuttunut. Hannu ei ole lopettanut taisteluaan, päinvastoin.
Yllätykseksi Hannu sai puhelun eräältä tamperelaiselta poliisimieheltä, joka halusi järjestää palaverin Villilän hevostallilla. Paikalla oli lisäksi muita henkilöitä, joita on esitutkinnan aikana kuulusteltu, muun muassa hevostallien lähellä asuvia henkilöitä.
Tuolloin paljastui, että yksi todistajista oli esitutkinnassa valehdellut. Hannu laati keskustelusta pöytäkirjan ja pyysi poliisimiestä toimittamaan sen eteenpäin. Tuolloin poliisimies tokaisi: ”Minä olen täällä siviilihenkilönä.”
Hannu tapasi tämän todistajan. Muun keskustelun yhteydessä puhe kääntyi vaimon kuolemaan. Hannu pyysi todistajaa kotiinsa katsomaan asiakirjoja ja uusia todisteita Villilän hevostallin tapahtumista. Paikalle tuli kaksi muutakin henkilöä, ikään kuin todistajiksi.
– Otin kynän ja piirustuslehtiön pöydälle. Seppo (nimi muutettu) kysyi, että aiotko tehdä hänen kertomisistaan pöytäkirjaa? Sanoin, että aion jos se ei sinua haittaa. Ei kuulemma haittaa, joten kirjoitin hänen sanomisensa paperille.
Seppo paljasti, että kaikkia pihassa tapahtumahetkellä olleita henkilöitä ei ole edes kuultu esitutkinnassa. Hannu kysyi ketä he olivat. Seppo vastasi: ”Niitä sun pitkävetokavereitas.” Hannun mukaan oikeaa tekijää (tai tekijöitä) suojeltiin.
– Seppo ojensi minulle kätensä. Tartuin siihen. Hän sanoi, että ”lupaan kertoa sulle totuuden ennen kuin kuolen”. Sanoin Sepolle, että älä odota kuolemaasi. Se voi olla sitten myöhäistä. Sitten Seppo kertoi.
Todistaja on siis nyt jälkeenpäin kirjoittanut nimensä paperiin, jossa hän myöntää esitutkinnassa kertoneensa asiat toisin kuin on totuus. Todistaja myöntää tietävänsä, ettei tekijä ole Hannu Saarentaa.
Jälkeenpäin Hannu on tavannut myös henkilöitä, joiden kertomus tukee syyttömyyttä. Alibi-lehti tulee seuraamaan asian edistymistä.
Artikkeli on julkaistu Alibissa nro 1/ 2005
