Turun vankilan yksikönpäällikkö Katja Reiman ja apulaisjohtaja Petri Kiuru ovat huolissaan vankien välisestä väkivallasta. Sellainen tilanne oli lähellä myös Alibin vierailun aikana.
– Vankila on aivan täynnä ja vankiaines on aika haastavaa, apulaisjohtaja Petri Kiuru aloittaa.
Yksikönpäällikkö, eli vankilan johtaja, Katja Reiman myöntää vieressä, että kulunut kesä oli poikkeuksellisen levoton.
– Se on varmaan monen tekijän summa. On ollut haasteita henkilöstön saatavuuden kanssa. Toisaalta Turun vankilan profiili on sellainen, että tänne sijoitetaan enemmän haasteellisia vankeja, Reiman toteaa.
Levoton kesä tarkoittaa muun muassa vankien välistä väkivaltaa, itsesytytettyjä tulipaloja ja muita järjestysrikkomuksia. Henkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa ei sentään ole ollut.
– Sanallista uhkailua on jonkin verran. Jos tätä käytetään mittarina, niin tämä on varmaan yksi Saramäen levottomimmista vuosista, Kiuru pohtii.
Turun vankila on toiminut vajaan kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta Saramäen kaupunginosassa jo 16 vuotta. Apulaisjohtaja Kiuru myöntää toisinaan ajattelevansa kaiholla vanhoja Kakolanmäen aikoja.
– Kakolanmäellä oltiin ruutukaava-alueella, ja silloin ehti ruokatunnilla käymään vankilan ulkopuolella. Nyt ollaan täällä vähän syrjässä. Mutta toisaalta, tämä on nykyaikainen vankila, joka kykenee paremmin vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Turvatekniikka on nykyisessä talossa aivan toisella tasolla, apulaisjohtaja Kiuru sanoo.
Varmuusosastolla korkean riskin vankeja
Turun vankilassa on vankeja laidasta laitaan. Jättimäinen rakennus pitää sisällään kaikki mahdolliset ”vankilajit”, alaikäiset, sakkovangit, elinkautisvangit, naiset ja miehet… Vankila on hyvin osastoitu varmuusosastoineen ja tehostetun valvonnan osastoineen. Samalla se toimii myös isona tutkintavankilana. Myös psykiatrinen vankisairaala vankila-alueelta löytyy.
– Vastaavaa yksikköä ei löydy mistään muualta Suomesta, yksikönpäällikkö Reiman toteaa.
Korkean riskin vangit sijoitetaan varmuusosastolle. Sellaisiksi luokitellaan vangit, jotka vaarantavat vankilaturvallisuutta. Varmuusosastot ovat karumpia kuin muut osastot.
– Varmuusosastolle voidaan sijoittaa vanki enintään kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen pitää tehdä uusi arvio sijoituksen jatkamisen tarpeesta, Kiuru selvittää.
Yksikönpäällikkö Katja Reiman on toiminut rikosseuraamusalalla monenlaisissa tehtävissä.
– Kakolanmäeltä aloitin, kun menin tekemään sinne päihdetyötä. Olen iloinen siitä, että olen saanut tehdä niin erilaisia työtehtäviä, viime joulukuusta alkaen vankilaa johtanut Reiman sanoo.
Sakkovangin rahamurheet
Kaikki vangit eivät välttämättä suorita rangaistustaan vankilassa. Yksikönpäällikkö Katja Reiman pitää sakko- ja muiden lyhytaikaisten vankien sijoittamista kuntoutustoimintaan erittäin hyvänä ja kannatettavana.
– Parhaimmillaan tilanne on se, että vanki on ilmoittautunut Turun vankilaan tänään, ja hän lähtee jo samana päivänä tai huomenna päihdekuntoutukseen. Kyseessä on aika iso ajattelutavan muutos. Uskon vahvasti, että sillä on iso vaikutus uusintarikollisuuteen. Toki tämä edellyttää vangilta omaa halua ja sitoutumista.
– Vankilan henkilökunta on silti aktiivisesti yhteydessä niin rangaistustaan suorittavaan kuin myös kyseiseen yksikköön. Kontakti säilyy koko ajan, Reiman kuvaa.
Sakkovangit ovat esimerkki lyhyitä muuntorangaistuksia suorittavista vangeista. Sakon voi maksaa ensimmäisinä päivinä vielä vankilassakin.
– Sitä tapahtuukin aika usein, että raha kaivetaan jostakin. Jostakin löytyy maksaja. Toisinaan käydään vangin kanssa saatetulla lomalla Prisman seinän Otto-automaatilla. Ja hyvin usein vanki yrittää tavoitella tuttavapiiriään, joka kuittaisi sakot.
Nuorimmat vangit ovat alaikäisiä
Niin Reiman kuin Kiurukin huokaavat, kun heiltä kysyy nuorista rikoksentekijöistä. Yksittäiset vangit ovat jopa 15-vuotiaita. Todella nuoria siis. Turun vankilassa on alaikäisille, eli 15-17-vuotiaille, kaksi vankipaikkaa.
Lain mukaan nuorta ei saa laittaa aikuisten ja kokeneempien vankien joukkoon. Tämä on aiheuttanut sen, että vankilaan on syntynyt ”osaston puolikkaita”, joissa kokeneet linnakundit pidetään kauempana nuorista rikoksentekijöistä.
– 15-vuotiaathan ovat vielä lapsia. Heidän kohdallaan liittyy monenlaista haastetta. Täältä vankilan näkövinkkelistä kun maailmaa katsoo, niin toivoo, että yhteiskunnalla olisi heille jotain muutakin paikkaa tarjota kuin vankila. Aina on vaara, että vankilasta tulee nuorelle yliopisto rikosten maailmaan, Kiuru miettii.
– Kun lapsi päätyy vankilaan, niin onhan siinä teotkin jo aika kovia, Reiman lisää.
Turun vankilassa on 255 vankipaikkaa. Haastattelupäivänä vahvuus on 270. Heistä 80 on tutkintavankia, joista kolmellakymmenellä on tiukat yhteydenpitorajoitukset.
– Vankilan tilat käyvät niin ahtaaksi, että juuri ja juuri pystymme tehtävämme toteuttamaan. Lainsäädäntö kuitenkin sanelee, että vankeuden suorittaminen on oltava turvallista.
– Tämä on jatkuvaa palapeliä, että minne esimerkiksi se poliisin tänne tuoma vanki voidaan sijoittaa, jotta hän voi vankeutensa suorittaa turvallisesti, Kiuru toteaa.
Kiurun mukaan reilu kymmenen vuotta sitten tilanne oli vielä pahempi. Silloin talossa oli jopa lähes 400 vankia.
– Olimme aika lähellä tilannetta, että pitääkö saunatilat ottaa käyttöön, jotta selvitään, Kiuru huokaa.
Kinder-munien salakuljetus paljastui
Huumausaineet ovat kestopuheenaihe vankilamaailmassa.
– Teemme kaikkemme, ettei niitä tulisi, mutta valitettavasti aina jotain löytyy. Subutex on suosituin aine. Keinot ovat moninaisia. Tutuin reitti taitaa olla valvomattomat tapaamiset. Postin mukana tulee pieniä käyttöannoksia. Vaikka kuinka valvotaan, niin ihminen on kekseliäs. Ilman kahta huumekoiraa tilanne olisi vielä paljon pahempi. Onneksi meillä on hyvät koirat, Kiuru kehuu.
Kiurulla olisi kerrottavanaan lukemattomia huumetarinoita. Joihinkin liittyy myös huvittavia piirteitä.
– Erääseen valvomattomaan tapaamiseen liittyen sain sentyyppisen vihjeen, että vankilaan saattaa tulla luvattomia aineita. Kun on vahva epäily, että kehonsisäistä aineiden kuljetusta harjoitetaan, vakiintuneen käytännön mukaisesti otamme röntgenlääkärin lausunnon. Tässä tapauksessa lääkäri totesi, että kyllä siellä kaksi vierasesinettä on.
– Aloin vangin kanssa neuvottelemaan, millä tavalla ne vieraat esineet saataisiin sujuvasti pois. Ensin hän kiisti, ettei siellä mitään ole. Lopulta saatiin yhteisymmärrys, että jotain siellä saattaa kuitenkin olla. Pian hän antoikin kaksi Kinder-munaa.
– Sitten vanki avasi vähän taustoja. Vanki kertoi, että rouva oli ollut todella pahalla päällä, kun hänet sellaiseen touhuun valjastetaan. Ensimmäisenä kehon sisään tungettu Kinder-muna sisälsi pelkän lelun. Vasta toisessa munassa oli vähän Subutexia.
– Surullisinta on se, että tavallisia vankeja ja tavallisia ihmisiä pakotetaan, kiristetään, uhkaillaan ja jopa pahoinpidellään, jotta nämä suostuvat salakuljettamaan huumeita vankilaan, Kiuru kertoo.
Kiljua löytyy vieläkin
Kilju on perinteisesti kuulunut niihin päihteisiin, joita vankiloissa aika ajoin paljastuu.
– Kilju on yleensä mittari sille, paljonko pulveria ja pilleriä liikkuu. Kilju vaan on sellaista, että jossain kohtaa se päästää niin vahvaa hajua, että henkilökunta pääsee helposti jäljille. Kakolanmäellä kiljun tekeminen oli kyllä paljon suositumpaa kuin täällä Saramäessä, Kiuru tietää.
– Kuluneen kesän aikana on joitakin kiljulöydöksiä tehty, joten kyllä sitä edelleen toisinaan löytyy, Reiman lisää.
Varsinkin Petri Kiurulla tuntuu olevan kaihoisat muistot Kakolanmäeltä.
– Siellä oli enemmän yhteisen tekemisen meininki. Nyt ollaan modernissa ja tiukasti osastoidussa vankilassa. Se merkitsee, että samalla ollaan osastoitu myös henkilökunta. Täällä Saramäen talossa on parikymmentä pienempää vankilaa yhden vankilan sisällä, Kiuru kuvailee.
Myös pitkää uraa vankeinhoidossa tehnyt Reiman on huomannut vankilakulttuurin muutokset.
– Menneessä maailmassa oli joitakin kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä. Silloin oli virkamiehen rooli ja vangin rooli. Molempien roolit ymmärrettiin ja hyväksyttiin, Reiman muistelee.
”Tilanne päällä”
Turun vankila poikkeaa monessa Suomen muista vankiloista, koska vankiprofiili on niin moninainen.
– Meillä on välttämätöntä olla melkein koko Risen (Rikosseuraamuslaitos) palveluvalikoima. Kuntouttavia ohjelmia on laidasta laitaan.
– Perinteiseen työtoimintaan osallistuminen on valitettavasti vähentynyt, vaikka meillä on upeat tilat työtoimintaan. Yhä harvempi vanki käy töissä. Siihen on erilaisia syitä, Kiuru ja Reiman kertovat.
Ainakaan tarjontaa ei voi moittia. Turun vankila tarjoaa vangeille mahdollisuuden osallistua muun muassa metallitöihin, puusepäntöihin, kirjansidontaan ja vaatehuoltoon.
Vapaa-ajan toiminnoista mainittakoon musiikki, kokkausryhmät ja erilaiset arjen taidot. Sen sijaan kovat raudat poistettiin jo vuosia sitten.
– Yritimme markkinoida tervettä jumppaamista, mutta ei se erityisen kovaa suosiota saanut aikaan. Varmuusosastolla ja työmiesvankien kävelypihalla on nyt ulkokuntosalivehkeet. Olen siellä käynyt jututtamassa vankeja, ja heidän mielestään laitteet ovat todella hyvät, apulaisjohtaja Petri Kiuru mainitsee.
Kiuru esittelee vankilan tiloja avoimesti. Kesken esittelyn vastaan juoksee vartija niin lujaa kuin kykenee. Kiuru kysyy, onko kiire, ja vartija huudahtaa, että on. Samaan suuntaan juoksee toinenkin vartija.
– Siellä on jokin tilanne päällä, Kiuru toteaa.
Myöhemmin saamme kuulla, että kahdella vangilla oli tullut sanaharkkaa. Äänenpainot olivat nousseet siinä määrin, että vartijat puuttuivat välikohtaukseen ennen kuin tilanne muuttuisi fyysiseksi.
– Toinen vangeista vietiin rundiin, apulaisjohtaja Petri Kiuru kertoo.