Keskusrikospoliisi tutkii uudelleen Vuosaaressa vuonna 2003 tapahtunutta Volkan Ünsalin palkkamurhaa. Sen alkuperäisessä tutkinnassa on väitetty olleen puutteita. Alibi kertoo nyt, kuinka juttu tutkittiin.
Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikkö on vuosien varrella selvittänyt lukuisia kohua aiheuttaneita henkirikoksia, osin erittäin vaikeitakin tapauksia.
Lähes 15 vuotta sitten Murharyhmänä tunnettu yksikkö sai eteensä palkkamurhan, josta tihkui monenlaista tietoa, mutta ei mitään tietoa ruumiin kohtalosta ja sen olinpaikasta.
Volkan Ünsalin palkkamurha oli vuonna 2003 Suomen oloissa poikkeuksellinen teko. Turkkilainen Ünsal asui Ruotsissa, jossa hän oli mukana todistajansuojelu -ohjelmassa. Mies päätyi Helsinkiin, jossa hänet raa´asti surmattiin. Ruumis on edelleen tänä päivänäkin kateissa.
Ünsalin murhasta tuomittiin yhteensä neljä miestä. Heistä Janne Raninen ja Jani Leinonen kuuluivat NBK-jengiin. Kolmas tuomituista, Raimo Andersson oli M.O.R.E-jengin jäsen. Hänet surmattiin vankilomalla kotiinsa viime huhtikuussa. Myös Ruotsissa asunut chileläinen Leo Carmona tuomittiin palkkamurhajutussa. Hänen epäiltiin tilanneen murhan ja maksaneen siitä syytetyille puoli miljoonaa kruunua.
Janne Raninen on kertonut julkisuudessa, että teon motiivi liittyisi Arlandan lentokentän arvokuljetusryöstöön.
Itkuinen puhelu kihlatulle
Poliisi ryhtyi tutkimaan Ünsalin tapausta murhana siitä huolimatta, että ruumis oli kateissa.
– Huumerikosyksiköllä oli tutkinnassa törkeä huumausainerikos –epäily, jossa oli telepakkokeinot käytössä. Osa Ünsalin jutun epäillyistä oli poliisin tarkkailussa. Sieltä tuli ylimääräistä tietoa, että Ünsalille olisi jotain tapahtunut. Samaan aikaan Ruotsin poliisi ilmoitti Volkan Ünsalin kadonneeksi, tuolloin tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikomisario Antti Leppilahti kertoi Alibille taannoin.
Kun Ünsal ilmoitettiin kadonneeksi ja poliisilla oli asiaan liittyvää taustatietoa, oli syytä epäillä henkirikosta.
Ünsal irtaantui Ruotsin todistajansuojelu -ohjelmasta ja tuli syksyllä 2003 Suomeen lapsuudenystävänsä luokse. Ünsal piti tiiviisti yhteyttä Tukholmassa asuvaan kihlattuunsa.
– Hän oli soittanut lokakuun puolivälissä kovin itkuisena kihlatulleen. Ünsal oli sanonut, että mikäli hänestä ei kuuluisi mitään, silloin pitäisi ottaa yhteyttä erääseen henkilöön, joka oli toiminut yhdyshenkilönä todistajansuojelu -ohjelmassa.
Kun Ünsalista ei kuulunut kahteen päivään mitään, seuraavaksi otettiin yhteyttä Helsingin rikospoliisiin ja ilmoitettiin, että jotain on sattunut.
– Juttua käsiteltiin ensin kadonneen henkilön tutkintana. Kun paloja yhdisteltiin, varsin pian oli syytä epäillä henkirikosta, tutkintaa johtanut Leppilahti muisteli aiemmin Alibille.
Tilakuuntelu hotellissa
Tämän jälkeen alkoi valtava informaation keräämisen vaihe. Poliisi epäili, että Ünsal on surmattu, mutta ruumis puuttui, tekotavasta ei ollut käsitystä eikä tekopaikastakaan ollut tarkkaa tietoa. Poliisilla oli kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä, ketkä liittyivät tekoon.
– Informaatiota kerättiin monta kuukautta. Kävimme Ünsalin elämänvaiheita ja lähipiiriä läpi. Keräsimme tietoa Suomesta niistä henkilöistä, jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä. Selvitimme Ünsalin liikkeet. Saimme varsin nopeasti haarukoitua tekoajan yhden vuorokauden tarkkuudella.
Tutkinnassa selvisi hyvin nopeasti, että osa tekoon liittyvistä esineistä oli hävitetty Tervakoskella. Tutkinta johti poliisin tekopaikalle, joka on kerrostaloasunto Helsingin Vuosaaressa.
– Poliisi suoritti tilakuuntelun eräässä hotellissa. Tämä koski yhtä epäiltyä, joka tapasi erään toisen henkilön. Pyrimme selvittämään heidän keskusteluaan.
Poliisi ei tarkemmin kerro, kuinka tällainen tilakuuntelu toteutetaan, mutta sanoo sen olevan haastavaa työtä.
– Tässäkin tapauksessa saimme tallennettua keskusteluja, mutta ne eivät olleet äänen osalta laadullisesti kovin hyviä. Aineistoa yritettiin parantaa teknisesti niin, että keskustelusta saatiin selvää. Onnistuimme siinä kohtuullisen hyvin – onneksi. Saimme siitä keskustelusta melko paljon aineistoa, joka tuki tutkintaa.
”En kommentoi”
Poliisi oli kerännyt ansiokkaasti informaatiota ja talvella 2004 oli aika miettiä seuraavaa liikettä. Ensimmäiset kiinniotot tehtiin tammikuussa. Poliisin suojiin ja tutkintavankeuteen oli otettu jo aiemmin syksyllä yksi epäilty muun rikoksen johdosta.
– Jutussa alkoi seuraava vaihe, eli kuulustelut. Ne eivät tuottaneet jutussa ratkaisua. Kaikki epäillyt henkilöt kiistivät teon. Tiukka kiistäminen säilyi johdonmukaisesti loppuun asti.
Poliisi kirjasi kymmeniä sivuja kuulusteluja, joissa epäilty ilmoitti vastaukseksi: ”En kommentoi.”
– Samaan aikaan poliisi kuulusteli Ruotsissa henkilöitä, joiden kautta yritettiin saada selvyys jutun motiiviin. Halusimme tietää, miksi Ünsal joutui henkirikoksen uhriksi.
Poliisi tavoitti Ünsalin läheisiä, joita kuulusteltiin. Myös epäiltyjen ympärillä olleita henkilöitä kuulusteltiin sekä Suomessa että Ruotsissa.
– Tutkinnassa oli neljä pääkysymystä. Kun haettiin näyttöä tähän juttuun, piti osoittaa, että Ünsal on kuollut, hänet on nimenomaan surmattu, epäillyt henkilöt ovat tehneet teon ja kenen toimeksiannosta Ünsal oli surmattu.
Kun poliisi selvitti Ünsalin ja epäiltyjen taustoja, mahdollinen motiivi alkoi hahmottua keväällä 2004.
– Se ulottui Ruotsiin Ünsalin ja eräiden muiden henkilöiden välisiin ristiriitoihin.
Jättimäinen työtaakka
Ruumista ei löytynyt, vaikka poliisi teki kevään ja kesän 2004 aikana etsintöjä.
– Meillä oli tekninen näyttö henkirikoksesta sekä läheisten kertomukset.
Tutkinta laajeni keväällä 2004. Silloin mukaan tuli yllytyshaara. Se kokosi palapelin yhteen.
– Motiivi ja yllytys olivat oleellinen osa tätä tekoa.
Poliisi etsintäkuulutti epäillyn yllyttäjän alkukesänä 2004. Mies onnistui välttelemään poliisia, mutta hän jäi kiinni Ruotsissa heinä-elokuussa, jonka jälkeen hänet luovutettiin Suomeen.
Syytteen nostamisen määräaika oli jo kesällä 2004. Kuulustelujen venymisen ja yllytyshaaran takia määräaikaa jatkettiin marraskuuhun 2004 asti.
– Todella tiivis esitutkinta-aika kesti vuoden. Juttu sitoi väkivaltarikosyksikön väkeä pitkäksi aikaa. Materiaali koottiin loppusyksystä 2004. Se oli päätutkijalle haastavaa työtä.
Poliisilla oli tutkinnan eri vaiheissa useita henkilöitä kiinni.
– Se kulutti työntekijöitä kovasti, sillä työmäärä oli valtavan suuri.
Rikosylikomisario Antti Leppilahti myönsi jälkeenpäin, että on hyvin harvinaista, että joku tuomitaan henkirikoksesta, vaikka ruumista ei ole koskaan löytynyt.
– Tämä on asia, joka nousi myös tuomioistuimessa esiin. On kuitenkin ollut useita juttuja, joissa tuomio on tullut, vaikka uhria ei olisi löydetty. Näissä tapauksissa tekijä on kuitenkin myöntänyt teon, tai ainakin kertonut siitä jossain vaiheessa sellaisia tietoja, jotka ovat vain tekijän ja uhrin tiedossa. Volkan Ünsalin jutussa kaikki epäillyt kuitenkin kiistivät teon.
Esitutkinnan aikana kävi selväksi, miksi Ünsal surmattiin.
– Motiivi liittyi Ünsalin ja tekijöiden välisiin kiistoihin rahasta. Tutkinnan aikana tuli esiin väite, että Ünsal olisi ottanut yllyttäjän varoja.
Yhteys isään katkesi
Poliisin mukaan Ünsalin surmaajat ja yllyttäjä kuuluivat järjestäytyneeseen rikollisryhmään. Esimerkiksi yllyttäjällä oli oma asemansa Ruotsin piireissä.
– Osa kuului NBK-järjestöön, osa M.O.R.E (Me Olemme Rikollisuuden Eliittiä) –nimiseen kerhoon. Henkilöillä oli hyvin vahvat kytkökset näihin ryhmittymiin. Lisäksi aika selkeä järjestäytyneen rikollisuuden piirre tässä jutussa oli palkkio. Kysymys oli palkkamurhasta. Tekijät saivat teostaan rahallisen korvauksen.
Rikosylikomisario Antti Leppilahti sanoi aiemmin Alibille, että Ünsalin juttu ei ollut lähelläkään tavallista henkirikosta. Ruumis kateissa, palkkamurha ja kansainvälinen ulottuvuus aiheuttivat tavallista enemmän työtä.
– Esitutkinnan kesto oli poikkeuksellisen pitkä. Se alkoi vuoden 2003 lokakuussa ja aktiivinen työ päättyi vasta 2005 loppuvuodesta, kun Helsingin hovioikeus antoi asiassa ratkaisun.
Syyttäjä ja tuomioistuimet pyysivät poliisilta apua oikeudenkäyntien järjestelyihin ja käsittelyjen turvaamiseen. Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden turvatoimet olivatkin huippuluokkaa.
– Käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyjen välillä poliisi sai useita lisätutkintapyyntöjä. Vielä hovioikeuden istunnonkin aikana pyydettiin joitakin lisäselvityksiä.
– Ünsalin jutussa oli myös kansainvälinen ulottuvuus. Olimme kiinteässä yhteydessä Ruotsiin sekä muualle Eurooppaan. Ünsalin isän, joka on turkkilainen, kuuleminen oikeudenkäynneissä oli iso juttu toteuttaa. Käräjäoikeuden pääkäsittelyn aikana kävi niin, että yhteys isään katkesi. Hänen kuulemisensa onnistui myöhemmin.
– Iso asia oli sekin, että jutussa kuultiin henkilöitä, jotka olivat Ruotsissa mukana todistajansuojelu –ohjelmassa. Ruotsin poliisi hoiti todistajansuojelun vaatimat toimenpiteet siellä, mutta kun nämä henkilöt tulivat Suomeen, he siirtyivät meidän vastuulle. Käräjäoikeuden käsittelyjen aikana toimenpiteet toteutettiin Helsingin poliisin voimin. Hovioikeudessa todistajien suojelu toteutettiin yhdessä KRP:n kanssa.
Rikosylikomisario Antti Leppilahti myönsi aiemmin Alibille antamassaan haastattelussa, että Ünsalin palkkamurha oli tutkinnan näkökulmasta erittäin haastava tapaus.
– Henkilömäärä oli tässä jutussa todella suuri. Koko massan hallinta oli vaativaa työtä. Poliisi ei ole kovin tottunut palaveri –kulttuuriin, mutta tässä jutussa istuttiin säännöllisesti, kerran tai kahdesti päivässä, palavereissa. Niissä päivitettiin tietoa ja katsottiin, missä jutussa mennään.
Käräjäoikeus on todennut, että mikään yksittäinen näyttö ei yksinään asiaa ratkaissut. Kokonaisuus kuitenkin riitti näytöksi siihen, että yksi mies oli yllyttänyt ja kolme muuta olivat surmanneet Ünsalin. Alibin tietojen mukaan surmaaminen tapahtui kuristamalla uhri Scart-johdolla.
Kaikki neljä miestä tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Syytetyt valittivat hovioikeuteen, jossa tuomiot pysyivät samoina kuin alioikeudessa. Syytetyt hakivat valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, mutta valituslupaa ei myönnetty.
Maanantaina 7.9.2020 Helsingin käräjäoikeudessa alkaa pääkäsittely, jossa huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja ex-jengipomo Keijo Vilhusta syytetään Volkan Ünsalin murhasta. Alibin syyskuun numerossa puolestaan Saarana tunnettu nainen kertoo oman versionsa murhajutusta.
