Alibi tapasi vuosi sitten Suomen yhden kuuluisimmista rikollisista, jonka 40 vuodesta peräti puolet kului eristyssellissä. Hän on Lauri ”Jesse” Janhunen.
Pienessä Pylkönmäen kylässä Saarijärvellä asustelee Alibista monille tuttu mies. ”Kakolan Piruksi” kutsuttu Lauri ”Jesse” Janhunen ottaa vieraan vastaan ystävällisesti ja kysyy ensimmäiseksi, haluaako toimittaja kahvia. Televisio pauhaa muutaman metrin päässä, kun Janhunen aloittaa kertomalla harrastavansa kansanlääketiedettä ja auttavansa vaivoistaan kärsiviä ihmisiä.
Janhunen muutti nykyiseen 80 neliön taloon vuokralle, ja hän asuu yksin. Aiempaa huoneistoaan mies kutsuu koirankopiksi, ja sanoo olevansa erittäin tyytyväinen nykyiseen asuntoonsa.
– Kyllä tänne yksi ihminen mahtuu, hän vakuuttaa.
”Romani pääsi yllättämään”
Lauri ”Jesse” Janhunen on yksi kuuluisimmista rikollisista, joka on elämästään viettänyt 40 vuotta eri vankiloissa, ja siitä ajasta peräti 20 vuotta eristyksissä.
Mutta mitä ikääntyneelle 75-vuotiaalle Janhuselle kuuluu tänään?
– Tyhjätaskuna elelen. Tälläkin hetkellä olen ilman rahaa. Vuokra maksaa 400 euroa, mutta mielelläni maksan, koska tämä asunto ei ole enää mikään koirankoppi, hän vastaa hieman hymyillen.
Janhunen sanoo viettävänsä eläkeläisen rauhallista elämää.
– Olen päättänyt, etten enää syyllisty rikoksiin. Ainoastaan, jos joku käy silmille, silloin pitää puolustautua, hän toteaa.
Janhunen kertoo, että ”eräs romani pääsi häntä salaa puukottamaan”. Tilanne oli miehen itsensä mukaan erittäin vakava. Hengenlähtökin oli lähellä.
– Puukotus tapahtui siellä koirankopissa, eli entisen asunnon kulmilla. Tämä romani kiersi sitä lenkkiä, jossa asuin, ja etsi yhtä reppanaa. Kyseinen romani kiristeli näitä reppanoita ja kävi vanhusten luona pyytämässä rahaa.
– Kun se oli jo kolmatta kertaa kiertelemässä siellä, otin ison fileerausveitsen ja panin sen vyön alle piiloon.
– Minä sanoin siinä ihan kylmän rauhallisesti, että kuule, tästä hetkestä alkaen Vilppulantie on aivan liian vaarallinen paikka sinulle.
– Sen vaimo pomppasi autosta heti ulos ja ukko jäi autoon. Nainen yritti päästä lähelle, mutta kun se oli parin metrin päässä, nappasin nopeasti fileerausveitsen, pyöräyttelin sitä hieman ja katsoin suoraan silmiin. Nainen juoksi saman tien pelkääjän paikalle autoon. Hätäisesti ehdin nähdä vain perävalot, kun niin nopeasti lähtivät.
Kului kaksi vuotta, niin sama romanimies ilmestyi Janhusen ovelle pyytämään moottorisahaa lainaksi. Janhunen ei suostunut. Seuraavaksi mies aneli sorkkarautaa. Janhunen ei suostunut siihenkään pyyntöön.
– Minä istuin nojatuolissa, kun se mies hipsutteli lähelle. Se nappasi selkänsä takaa puukon ja meinasi huitaista, mutta minä sain hänen ranteestaan kahdella kädellä kiinni. Väänsin kättä toiseen suuntaan. Siinä kävi niin, että puukko osui jalkaan valtimoon. Seuraavaksi se yritti veivata puukkoa kurkkuuni.
Janhunen vuoti runsaasi verta ja hän oli menettää tajunsa.
– Seuraava muistikuva on tilanteesta, jossa ambulanssiväki touhuaa ympärilläni. Sitten mentiin ambulanssilla kiireesti sairaalaan teho-osastolle, Janhunen muistelee.
Asia käsiteltiin Janhusen mukaan käräjäoikeudessa.
– Oliko se syyte tapon yritys vai mikä. Yritti se kuitenkin tappaa. Puukottaja sai tuomionsa ja lusi sen.
Janhunen on kuullut, että sama mies on eräällä juoppokämpällä uhonnut tappavansa hänet.
– Minua varoitettiin, että tällaista on suunniteltu. No, minä olen sydän lämpöisenä odottanut, että milloin sisu riittää tulla tänne.
Janhunen ei pelkää.
– Olen ollut paljon pahemmissakin paikoissa.
”Näin karkasin”
Lauri Janhusen rikollinen ura ulottuu peräti 1960-luvulle asti.
– Siinä oli ensin pienempiä rikoksia, kuten murtovarkauksia. Olin 15-vuotias, kun minut passitettiin Keravalle. Siitä se vankilaura sai alkunsa.
– Olin myös kova vankikarkuri. Ihan kuin Eino Sinkkonen aikoinaan.
Mainittakoon, että kylmäpäisenä vankina tunnettu Sinkkonen pääsi kerran pakoon pukeutumalla vartijan asuun.
Janhunen muistelee erästä vankikuljetusta, jonka piti päättyä Kakolaan. Janhunen oli ollut Kuopiossa käräjillä jälleen murtohommistaan. Hän oli vaivihkaa saanut kaveriltaan pienen veitsen ja suunnitellut käyttävänsä sitä, kun vangit siirrettäisiin Helsingissä junasta bussiin.
– Tiesin käytännön, että karkurit laitetaan ensimmäisenä bussiin. Niin pääsin minäkin ensimmäisenä. Onnistuin leikkaamaan ikkunan tiivisteitä. Auto oli jo liikkeessä, kun otin yläkahvasta kiinni ja potkaisin täysillä lasia. Menin kuin liito-orava perässä keskelle rautatietä.
– Mummot katselivat ihmeissään, kun minä pyyhälsin juosten pakoon. Näin poliisinkin, mutta en hätkähtänyt. Nostin hänelle kättä, ja se nosti myös mulle.
Janhunen päätyi siskonsa luokse Riihimäelle ”huilaamaan”. Poliisit kävivät sielläkin kysymässä, mutta sisko vakuutti, ettei ole näkynyt.
Kosto Kanaali Koskiselle
Janhunen on tunnettu väkivaltarikollinen, vaikka hän teki myös paljon murtokeikkoja. Eristyssellissä hän luki kuusi vuotta kemiaa ”yötä päivää”.
– Olen edelleen sitä mieltä, että minut lavastettiin yhteen murhaan. No, minä uskon karman lakiin.
Eristysselli oli Janhuselle karmea kokemus.
– Siinä oli se peltiläppä ovessa. Kun tämä yksi tietty vartija ilmestyi ovelle, sanoin, että mene muualle runkkaamaan. Se vastasi mulle, että ”hirtä itsesi”. Seuraavan kerran kun ovi oli auki, totesin, että tule vielä kerran sanomaan ”hirtä itsesi”, niin sen jälkeen sinä et sano enää yhtään mitään. Se suunsoitto loppui siihen.
Janhunen oli vihoissaan Kanaali Koskisen kanssa.
– Sen selli oli minun sellini yläpuolella, toisessa kerroksessa siis. Kanaali piti tahallaan kovaa meteliä sellissään. Se potki siellä seiniä ja paukutti kovaa. Ääntä oli yötä päivää.
Koska Janhunen oli opetellut kemiaa, hän päätti valmistaa räjähdysaineen.
– Sanoin vankilan johtaja Onni Räikkeelle, että siirrä tuo Kanaali helvettiin minun yläpuoleltani tai saatan sen pitkälle. No, vankilan henkilökunta naureskeli vaan.
Saunapäivänä Janhunen onnistui rakentamaan pommin Kanaali Koskisen sellin vessan kohdalle.
– Sitten räjähtikin komeasti.
Pamppuja hälytettiin vapaavuoroilta töihin ja poliiseja vilisi vankilassa.
Hammasharjalla silmään!
Uskomatonta, mutta totta, Janhunen valmisti eristyssellissä pontikkaa.
– Muistan, kun eräs vanki lähti Seutulaan ja annoin vähän evästä. Kaverit laittoivat siellä juhlat pystyyn. Sen jälkeen sain kuulla, että ”olipa jumalauta pontikkaa”.
Janhunen otti aamuryyppyjä, mutta pontikkahomma paljastui, kun mies sai haimakohtauksen ja hän joutui käymään sairaalassa.
– En viitsinyt lääkärille valehdella, vaan sanoin suoraan niin kuin asia on. Olin keittänyt pontikkaa ja juonut sitä puoli vuotta.
Loppujen lopuksi Janhunen halusi laittaa eristyksensä leikiksi, ja nauraa koko systeemille.
– Kirjoitin Alibille, että tulkaa nyt katsomaan, kuinka täällä eristyssellissä keitellään pontikkaa. Myöhemmin se pontikkapannu päätyi kuulemma rikosmuseoon.
Kolme vuotta ennen vapautumistaan Janhunen päätti, että vankilassa lusiminen loppuu nyt tähän tuomioon.
– Vuonna 2009 vapauduin, enkä ole sen jälkeen enää vankilaan joutunut.
Lauri Janhusella on vielä yksi pakotarina kerrottavanaan.
– Tulehdutin tahallani toisen silmäni. Se oli aamulla hirveän turvoksissa. Vartija vei minut Tyksiin. Kun lääkärin tutkimukset olivat ohi, vartija lähti soittamaan autoa. Minut pantiin odottamaan niin sanottuun ruumiskoppiin, eli paikkaan, jossa vainajia säilytettiin väliaikaisesti. Siellä oli kamala kalman haju.
– Lähdin kävelemään vartijan perään. Sitten laitoin juoksuksi ja painelin kohti Samppalinnaa. Päädyin lopulta Helsinkiin, jossa ehdin olla pari viikkoa kateissa. Murtauduin jälleen kultasepänliikkeeseen, mutta jäin kiinni ja minut pantiin koppiin.
Lauri ”Jesse” Janhusta pelättiin. Muun muassa eräälle vasikkana pitämälleen vangille kävi huonosti.
– Iskin teroitetulla hammasharjalla sitä silmään. Päätin iskeä suoraan aivoihin, ja sinnehän se meni. Sillä meni nuppi niin sekaisin yhdestä huitaisusta.
Artikkeli on julkaistu Alibissa nro 9/2023.
