Body-tagin alkuskriptit

Surmaaja vei äidiltä tyttären

Elsin lohduton suru

Surmatun äiti

Lapsensa väkivaltaisesti menettäneen äidin suru on pohjaton.

Nyt puhuu Vantaalla surmatun Marin äiti. Elsi Vähäkainu käy toisinaan järven rannalla ja huutaa: ”Miksi?”

Elsi Vähäkainu kävelee Keski-Pohjanmaan Perhossa sijaitsevan kotitalonsa pihamaalla ja katselee välillä taivaalle. Juttelemme aluksi tuiki tavallisista asioista, kuten säästä, Elsin pihapiirin kauniista maisemasta, lähellä olevasta järvestä ja niin edelleen.

Keskustelu muuttuu vakavammaksi, kun alamme muistella viime kesän tapahtumia. Silloin hänen tyttärensä Marisurmattiin Vantaalla, omaan kotiinsa.

Surmaajaksi epäillään Marin poikaystävää. Tekotapa oli raaka. Syytekirjelmän mukaan 23-vuotias Mikko Tuomola löi samanikäistä tyttöystäväänsä keittiöveitsellä neljä kertaa kaulan alueelle ja kaksi kertaa kasvoille.

Tekonsa jälkeen surmaaja siirsi uhrin kylpyammeeseen, josta hänet löydettiin kolmen viikon kuluttua.

Syytetty on kiistänyt syyllistyneensä tappoon ja todennut, että kysymys olisi surmasta. Asian käsittely Vantaan käräjäoikeudessa on kesken, sillä Tuomola määrättiin mielentilatutkimukseen.

Elsin tytär, Mari tapasi Mikko Tuomolan MTV3:n Chat-ohjelman kautta. Äiti sai tietää pojasta helmikuussa.

– Aivan aluksi ajattelin, että on kiva, kun Mari on löytänyt itselleen kaverin.

Mari vietti Vantaalla tavallisen nuoren naisen elämää. Hän kävi töissä elintarvikealan yrityksessä ja oli parin vuoden aikana sopeutunut vilkkaaseen kaupunkielämään.

Viime talvena alkanut seurustelu ei herättänyt äidissä mitään erityistä huolta.

– Mielestäni he elivät aivan normaalisti. En osannut epäillä mitään poikkeavaa.

Viimeinen puhelu

Mari kävi poikaystävänsä kanssa tapaamassa äitiään toukokuussa.

Surmatun äiti

Elsi Vähäkainua järkytti entisestään tieto, että surmaaja oli lähettänythänelle Marin puhelimesta tekstiviestejä.- Luulin niitä ensin Marin lähettämiksi.

– He viettivät täällä kaksi viikkoa. Pojalla alkoi silloin kesäloma.

Nuoripari toi Elsille videot syntymäpäivälahjaksi. Samalla reissulla he kävivät tapaamassa Marin isää ja sukulaisia. Elsi sanoo ensin, ettei hän huomannut Mikossa mitään poikkeavaa. Jotain erityispiirteitä jäi kuitenkin mieleen.

– Mikko oli kova tekemään kotiaskareita. Hän vaikutti jopa yliauttavaiselta pojalta. Mutta hiljainen poika hän oli. En saanut hänen kanssaan aikaiseksi oikein minkäänlaista keskustelua.

Mari ja Mikko lähtivät takaisin Vantaalle.

Oliko puhetta, milloin seuraavan kerran tavattaisiin?

– Syksyllä oli tarkoitus. Heidän piti tulla syyskuussa käymään uudelleen, ennen talvea ja liukkaita kelejä.

Elsi piti päivittäin yhteyttä tyttäreensä.

– Viimeisen kerran puhuin Marin kanssa puhelimessa 9. kesäkuuta. Pari päivää myöhemmin Mari surmattiin…

 

Surmaaja lähetti tekstiviestejä

Elsi alkoi ihmetellä, kun ei saanut yhteyttä tyttäreensä. Aluksi Marin puhelimesta tuli tekstiviestejä, joissa väitettiin hänen olleen milloin kaupassa milloin vessassa tai jossakin muualla.

Tekstiviestit paljastuivat myöhemmin Mikon lähettämiksi. Mari oli siinä vaiheessa jo surmattu. Elsin surua ja kärsimyksiä on entisestään lisännyt se, että hän luuli keskustelleensa Marin kanssa, mutta lopulta selvisi, että hän oli keskustellut tyttärensä surmaajan kanssa. Tämä tuntuu äidistä todella pahalta.

– Aloin kesäkuun loppupuolella epäillä, että kaikki ei ole kunnossa. Sain Marin puhelimesta tekstiviestin, jonka sanamuodot eivät sopineet hänen tyyliinsä. Ajattelin, että tuo ei ollut Marin tekstiä.

Vielä 29. kesäkuuta Elsi sai Marin puhelimesta tekstiviestin, jossa kerrottiin, että he lähtevät Jumbon kauppakeskukseen ja että Marin kännykkä jätetään kotiin.

Kun puhelin oli koko ajan kiinni, Elsi laittoi seuraavaksi tekstiviestin Mikon kännykkään: ”Mitä helvettiä siellä tapahtuu?”

– Ajattelin, että kaikki ei ole siellä kunnossa.

Marin puhelin ei tämän jälkeen enää ollut päällä. Kun mitään ei kuulunut, Elsi teki tyttärestään katoamisilmoituksen.

– Soitin Tikkurilan poliisille, että menkää nyt hyvät ihmiset katsomaan.

Poliisit kävivätkin asunnolla. He tapasivat pihalla Mikon, joka väitti Marin olevan tyttöystävänsä luona ja puhelin
on rikki.

– Soitin poliisille vielä uudelleen lauantai-iltana. Minua neuvottiin ottamaan sunnuntaina uudestaan yhteyttä
jos vieläkään ei olisi mitään kuulunut.

Soitin heti aamulla ja silloin poliisi lupasi, että käydään asunnolla tarkistamassa.

Vielä illalla soitin poliisille uudestaan ja kysyin onko Marin asunnolla käyty. Silloin sain vastaukseksi, että ei siellä ole käytykään, Mari on aikuinen ihminen ja että minä taidan olla vain oman tyttäreni kanssa riidoissa, ja että turhaan hermoilen, Elsi Vähäkainu ihmettelee.

Elsi sai tehtyä katoamisilmoituksen omaan poliisipiiriinsä Kaustisille.

Srumatun äiti

Elsin terveys on ollut kovilla.

 

Kun poliisit tulivat pihaan…

Elsi odotteli tietoa tyttärensä kohtalosta. Maanantai-iltana poliisiauto ajoi pihaan.

– Silloin tiesin…

– Poliisi sanoi ensimmäisenä, että hänellä on ikäviä uutisia. Mari oli löytynyt surmattuna.

Poliisit olivat Elsin luona lähes kaksi tuntia.

– Naispoliisi antoi minulle puhelinnumeron rikostutkijalle Vantaalle, jolle kuulemma sai soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Miten jaksoit tulevan yön?

– En oikein ymmärtänyt sitä vielä…

– Osasin aavistaa, että jotain oli tapahtunut, mutta en ajatellut sen olevan mitään tällaista. En ymmärrä sitä vieläkään, äiti kyynelehtii.

Maailmaakin valloittanut Him-yhtye soitti Marin mielimusiikkia. Kun äiti luki lehdestä, että yhtye oli noussut
soittolistoilla, hän tarttui puhelimeen ja ajatteli kertoa siitä Marille. Mutta…

– Sitten huomasin, etten voikaan. Elsin ensimmäiset päivät menivät itsensä kanssa taistellessa.

– En tehnyt mitään. En ymmärtänyt mistään mitään. Istuin ja välillä kävin suoraa huutoa itkemässä järven rannalla. Huusin: ”Miksi?”

Hän hakeutui lääkäriin vasta elokuun alkupäivinä ja sai ahdistukseensa lääkityksen.

– Minulla on ollut tukena hyviä ystäviä, jotka ovat auttaneet. Kiitän myös poikiani, Marin veljiä, että he ovat auttaneet
minua jaksamaan.

Surmaaja kirjoitti Marin äidille

Henkirikoksen paljastuttua poliisi oli erittäin vaitonainen. Omaiset saivat tietää surmatyön yksityiskohdista, kuten tekotavasta, internetin kautta. Parin päivän kuluttua asiasta revittiin suuret otsikot iltapäivälehtiin.

Elsi ei pystynyt osallistumaan oikeudenkäyntiin, sillä hänellä on todettu sydämen vajaatoiminta ja korkeaa verenpainetta.

Srumaaja

Mikko Tuomola Vantaan käräjäoikeudessa. Hänet määrättiin mielentilatutkimukseen ja asian käsittely jatkuu ensi vuoden puolella.

Tragedia on horjuttanut terveyttä entisestään.

– Olen joutunut vähän väliä ottamaan nitroja.

Elsi-äiti pitää täysin käsittämättömänä sitä, että surmaaja jätti Marin kylpyammeeseen kolmeksi viikoksi. Surmaaja asui huoneistossa samaan aikaan. Poliisi löysi asunnosta kirjeen, jonka Mikko Tuomola oli kirjoittanut Marin vanhemmille. Se oli eräänlainen tunnustuskirje.

– Poliisi kertoi, että tällainen kirje oli löytynyt. Sain sen asianajajaltani, mutta jos ihan suoraan sanon, niin en ole
koko kirjettä edes lukenut.

Kun Tuomola oli tutkintavankeudessa, hän kirjoitti vielä uuden kirjeen. Tällä kertaa Elsi kykeni lukemaan kirjeen.

– Se oli sitä anteeksipyytämistä… Onko tällaisen teon anteeksi antaminen
mahdollista?

– Ei ole. Mietin pitkään, vastaanko hänen kirjeeseensä vai en. Luettuani pojan suunnitelmista, että hän aikoo
vapauduttuaan mennä Marin haudalle ja jättää sinne kirjeen, päätin vastata, ettei hänellä ole koskaan mitään asiaa sinne.

Elsi Vähäkainu ei ole hakenut varsinaista kriisiapua, mutta hän saa sitä tarvittaessa milloin tahansa.

– Minun tapani on käsitellä tätä omassa päässäni, mutta jos hätä tulee, apua on kyllä tarjolla.

Miten yhteiskunta mielestäsi kohtelee rikosten uhreja ja heidän omaisiaan?

– Vaikka kriisiapua onkin tarjottu, silti tuntuu, että uhrit ja omaiset jäävät yksin.

Mikä olisi oikea rangaistus henkirikoksen tehneelle ihmiselle?

– Elinkautinen. Ja sekään ei riitä, kun ottaa toiselta hengen. Henkirikoksia tehneet pääsevät yleensä liian helpolla. Toisinaan tuntuu, ettei ihmisen henki ole minkään arvoinen.

 

”Kärsimys on ollut sietämätöntä”

Alibi-lehti oli yhteydessä Elsi Vähäkainun sisareen, joka kuvaili koskettavasti Elsin taistelua surunsa kanssa.

– Tämähän on pahinta mitä äidille voi sattua. Elsi on ollut ahdistunut ja itkuinen. Se on näkynyt ja tuntunut puheissa. Joka kerta kun soittelemme, hän suree Marin kohtaloa.

Entä millaisissa väleissä Elsi ja Mari olivat?

– Todella hyvissä väleissä. He soittelivat säännöllisesti ja lähettelivät tekstiviestejä. He olivat erittäin läheisiä toisilleen, Elsi Vähäkainun sisar vahvistaa.

Marin kuva

Elsi herkistyy kuvaillessaan Mari-tyttärensä luonteenpiirteitä.

– Hän oli äidin tyttö, vähän hiljainen, vaikkakin sanavalmis.

Mari oli käynyt peruskoulun Vetelissä. Sen jälkeen hän meni emäntäkouluun, jossa opiskeli neljä vuotta kokiksi sekä lisäksi lasten- ja vanhustenhoitoa. Elsin kotona on paljon lehtiä. Tyttärensä poismenoa sureva äiti myöntää, että joidenkin artikkeleiden sävy on ollut hyvin loukkaava.

– Niissä jutuissa ei ole ollut päätä eikä häntää, hän mainitsee erään lehden kirjoittelusta.

Oletko miettinyt miksi näin kävi?

– Mikko oli mustasukkainen. Hän tarkkaili Marin tekstiviestejäkin, Elsi Vähäkainu vastaa.

Taposta syytetty Mikko Tuomola on toivonut saavansa valokuvan Marista.

Äidin toivomuksesta emme julkaise Marin valokuvaa. Haastatteluhetkellä Elsi antaa minulle katsottavaksi Marin
kuvan. Kun ojennan kuvan Elsille, hän ei pysty katsomaan sitä itkemättä. Mari on poissa. Läsnä on kaipaus ja
ikävä.

Lähden Elsi Vähäkainun kodista pois surullisin mielin. Monesta henkirikoksesta olen juttuja kirjoittanut ja lukuisia oikeudenkäyntejä seurannut. Vasta surevan omaisen luona voi todella ymmärtää, kuinka konkreettisesta ja lopullisesta asiasta henkirikoksessa on kysymys


Artikkeli on julkaistu Alibissa nro 11/2005

Teksti:Teksti ja kuvat: Mika Lahtonen