Rikoskomisario Jari Kinnusen rankka tie poliisiksi: ”Varastimme ruokarahaa!”

TÄMÄ JUTTU ON JULKAISTU ALIBIN UUSIMMASSA NUMEROSSA, MUTTA TEKNISESTÄ VIRHEESTÄ JOHTUEN OSA ARTIKKELIN TEKSTISTÄ PUUTTUI. JULKAISEMME JUTUN TÄSSÄ KOKONAISUUDESSAAN.

 

Tutkinnanjohtaja Jari Kinnusen nuoruus oli selviytymistä päivästä toiseen, kunnes hänen vanhempansa kuolivat. Hän päätti pelastaa itsensä ja haki poliisikouluun. Nyt Kinnunen johtaa muun muassa Tesoman henkirikoksen tutkintaa.

Pirkanmaan keskitetty tutkintaryhmä on työskennellyt jo viikkoja aamuvarhaisesta iltamyöhään. Haastattelupäivänä tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen on herännyt neljältä aamulla. Vyöllä roikkuu virka-ase, vaikka sitä tuskin tarvitsee poliisilaitoksella työskentelyyn.

– Se on siksi, koska olemme kohta lähdössä ulos. Käydään Tesomalla ottamassa dna-näytteet kaikilta alueen miespuolisilta henkilöiltä, Kinnunen selventää.

Henkirikoksen tutkinta on valvottanut öisinkin. On pitänyt miettiä, miten kannattaisi edetä.

– Päätutkijan kanssa suunnitellaan ja edetään päivä kerrallaan. Tänäänkin aamulla päätimme lopulta, että keräämme näytteitä siitä suunnasta, mihin tekijät pakenivat, rikoskomisario kertoo.

Jos tutkinta ei tuota tulosta, dna-näytteiden keräämistä jatketaan sieltä, mistä surmaajat tulivat.

– Tiedämme, että he eivät olleet paikallisissa kuppiloissa. Tuskin he ovat siis kovin kauaa seisoneet 22 asteen pakkasessa, joten jostain heidän on ollut pakko tulla, rikoskomisario sanoo.

 

Tehtävänä vartioiminen

 

Toisin kuin yleensä poliisin ura, Jari Kinnusella se ei alkanut oikeudenmukaisuudesta tai halusta auttaa ihmisiä. Hän halusi pelastaa itsensä.

– Jos en olisi poliisi, olisin rosvo. Perheeni lähtökohdat olivat sellaiset, mies kertoo.

Ei siis sankaritarinaa, mutta mielenkiintoinen tarina silti. Pikkupoikana Jari ”hankki” kaveriporukalla rahaa. Velipoika oli seitsemän vuotta vanhempi, joten pienikokoisen Jarin tehtävänä oli piiloutua vartioimaan.

– Olin samanlainen nuorisorikollinen kuin moni muu 8–14-vuotias tänä päivänä. Ero on siinä, että me ei keikattu huumeiden tai alkoholin takia. Me hankittiin ruokaa. Muistan vieläkin, kun oltiin tehty pikkuinen keikka, jonka ”tuotoilla” ostettiin grillattua kanaa.

 

”Orvoksi jääminen oli hyvä asia”

 

Kinnusen tarina rikollisesta poliisiksi alkoi ennen lukiota. Äiti kuoli tulipalossa ja isä alkoholin takia. Vain 12-vuotiaalle menetys oli kova paikka, mutta myöhemmin Kinnunen on ajatellut, että orvoksi jääminen saattoi olla pelastus.

– Vielä kun he elivät, sain osittain isovanhemmiltani mallin oikeasta ja väärästä, mutta kotona ollessa nekin opit hävisivät, hän kertoo.

Lukiossa kaveripiiri muuttui täysin, eivätkä entiset puuhat tuntuneet enää niin hohdokkaalta. Kinnunen ajatteli, että nyt olisi viimeinen hetki muuttaa elämän suuntaa. Siihen oli vielä mahdollisuus, kun rikosrekisterikin oli puhdas.

Ajatus poliisin urasta syntyi hiljalleen.

– Kirjoitin koulun hakupaperiin, että vaikka olen tällainen sosiaalitapaus, voisin olla hyvä poliisi.

Toisella yrittämällä Kinnunen pääsi opiskelemaan. Hän valmistui vuonna 1982 ja jo seuraavalla viikolla aloitti työt Helsingin poliisilaitoksella. Ensimmäiset kolme kuukautta hän selvitteli ”Rautatientorilla pamppu kädessä nuorisojengien tappeluita”. Sitten tuli kutsu Kotkaan ja kuulemma juuri sopivalla hetkellä. Siihen aikaan nimittäin jokaisen nuoren kokelaan olisi pitänyt mennä niin sanottuun lähetystövartiointiin. Se kuului Helsingin poliisilaitoksella työnkuvaan.

Vuoden päästä Kinnunen siirtyi Kotkan poliisilaitokselta Pirkanmaalle. Siellä oli tarkoitus vaan käydä. Muutosta on nyt 28 vuotta.

 

Puolet jäi työttömäksi

 

Niin kuin moni muukin rikoskomisario, Kinnunen on ollut poliisina pitkään, yli 33 vuotta.

– Ehkä se kertoo jotain tästä ammatista. Ihmisten mielikuvissa poliisin työ saattaa tuntua tylsältä, mutta jos täällä ei sössi, mahdollisuuksia on paljon. Voi saada halutessaan esimerkiksi komennuksen ulkomaille.

Kinnunen suosittelee siis poliisin ammattia lämpimästi. Mutta riittääkö tänä päivänä töitä jokaiselle valmistuneelle?

– Silloin kun minä valmistuin, puolet jäi työttömäksi. Eikä siitä pidetty mitään meteliä. Sitä paitsi muutaman kuukauden päästä kaikki oli työllistettynä. Sama juttu siis kuin nyt, mutta tänä päivänä kierto saattaa olla vain vähän pidempi.

Poliisikoulun lisäksi Kinnusen uran aikana on kertynyt niin monta opintovuotta, että niistä on pakko mainita: Ylioppilaaksi vuonna 1998, oikeusnotaariksi Helsingin oikeustieteellisestä vuonna 1991 ja hallintotieteiden maisteriksi 2008 Tampereen yliopistosta. Lisäksi hän on kahlannut poliisihallinnon sisäisiä koulutuksia, kuten päällystötutkinnon, alipäällystötutkinnon sekä miehistö- ja kokelaskursseja. Ja on Kinnunen opiskellut ulkomaillakin, muun muassa Afrikassa.

 

Rahat eivät riitä

 

Henkirikokset eivät suinkaan ole ainoa asia, mitä Pirkanmaan keskitetty tutkintaryhmä tutkii. Heidän pöydälle päätyvät kaikki vaikeat tapaukset törkeästä kavalluksesta yritysrikoksiin, raiskauksista lasten hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyistä ympäristörikoksiin.

– Jos tekijä ei ole tiedossa, me tutkimme. Jos juttu kiinnostaa mediaa, me tutkimme. Kaikki työläimmät jutut tulevat siis meille.

Näitä vakavia rikoksia tutkii Pirkanmaalla yhteensä 21 poliisia, joista viisi on Kinnusen ryhmässä. Pelkästään heillä on tutkittavanaan tällä hetkellä kahden henkirikoksen lisäksi muun muassa parikymmentä lapseen kohdistunutta seksuaalista rikosta. Avonaisia keissejä on yhteensä 140.

– Meitä pitäisi olla yhteensä 30, mutta rahat eivät riitä palkkaamiseen. En silti valita näistä asioista, kun ei se hyödytä. Mieluummin keskityn niihin asioihin, mihin voin vaikuttaa.

 

Seuranhakuilmoitus selvitti rikoksen

 

Tutkinnanjohtajat voivat vaikuttaa suhteellisen paljon, sillä keissit pyörivät pitkälti heidän ympärillään. Se, miten tehokkaasti ja järjestelmällisesti – tai huonosti ja epätarkasti – tutkinnat hoidetaan, on täysin tutkinnanjohtajan vastuulla.

– Pitää olla järjestelmällinen. Tutkijat luottavat tutkinnanjohtajan näkemykseen, ja jos se on väärä, homma kusee.

Kinnunen viittaa esimerkiksi siihen, kuinka 19 vuotta sitten tapahtuneen Raija Juutilan henkirikoksen tutkinta toteutettiin. Kun tapaus otettiin uudestaan tutkintaan vuonna 2008, selvisi, että tekemistä oli vielä paljon.

– Sanoin silloin tutkijoille, että käykääpä huvikseen läpi Aamulehden seuranhakuilmoitukset. Sieltähän se sitten löytyi. Uhrin avopuolison ilmoitus, vain hetki surman jälkeen. Samoin löytyi ilmoitus, jolla mies haki firmaansa uutta työtekijää, oletettavasti uhrin tilalle, rikoskomisario kertoo.

Tämän oivalluksen ja muun näytön avulla Raija Juutilan mies tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen taposta.

 

Nukkui pyssy tyynyn alla

 

Kinnunen on ollut kuusi kertaa uransa aikana ulkomailla. Kaksi kertaa Lähi-idässä, kerran Kosovossa, kaksi kertaa Bosnia-Herzegovinassa ja yhden kerran Palestiinassa.

– Täällä Suomessa on aika hyvä olla. Turha meidän on marista. Esimerkiksi Kosovossa nukuttiin pyssy tyynyn alla, hän sanoo.

Vuonna 2001 Kinnunen siirtyi kenttäpoliisista tutkinnanjohtajaksi. Kentälle hän pääsee silti aina silloin kun haluaa. Varsinkin tällä hetkellä, kun miehiä on liian vähän. Tänään hän lähtee Tesomalle keräämään DNA-näytteitä, koska operaatio on laaja ja vaatii jonkun johtamaan sitä.

– En silti heilu kentällä kovin usein. Ikäkin alkaa painaa, kun kohta 55 vuotta on täynnä, hän toteaa.

Ja vaikka kentälle ei lähtisikään, töitä riittää.

– Ilmoitin jo eilen vaimolle, että tänäänkin on pitkä päivä. Kotona olen vasta kymmenen jälkeen illalla.

Poliisit eivät kerro tutkinnassa olevista jutuista yksityiskohtia perheilleen. Silti ajatukset ovat usein vapaa-ajallakin työasioissa.

– Ei se mene niin, että jutut jäävät poliisilaitokselle, kun työaika loppuu. Joskus menee pitkäänkin, että saa vaihdettua moodin työasioista vapaalle.

Kinnusen puhelin on auki kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudesta. Tutkijat tietävät, että hänelle voi soittaa koska vain.

– Ei ne kuitenkaan turhan takia soittele, vaikka puhelin on auki lomallakin.

 

Leimautumista pelätään

 

Tesoman surman lisäksi Kinnusen ryhmää työllistää tällä hetkellä vuonna 1996 tapahtunut henkirikos. Vihreiden puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Markku Mallat löydettiin kuolleena Nokialta. Tutkinnalla on kiire, sillä tappo vanhenee kahdessakymmenessä vuodessa. Tekijän selvittämiseen on siis enää noin vuosi aikaa.

– Keissi avattiin uudestaan vuoden 2013 lopulla. Ensinnäkin aikaa meni siihen, että noin kymmenen mapillista tavaraa siirrettiin sähköiseksi.

Uudessa tutkinnassa on selvinnyt, että kaikki eivät ole puhuneet totta.

– Usein ihmiset pelkäävät, että joutuvat itse vastuuseen jostain tekemästään vääryydestä. Luulevat, että poliisi on siitä kiinnostunut, vaikka tutkisimmekin henkirikosta. Jotain oleellista jätetään sitten kertomatta, hän sanoo.

Kinnunen uskoo, että harvoin henkirikoksen tekijä pystyy salaamaan asian täysin. Ihmisellä ei useimmiten kestä pokka niin, että hän ei kertoisi edes läheiselle surmanneensa jonkun. Joku tietää aina jotain.

– Vielä 60–80-luvuiIla poliisille kerrottiin, mutta ei enää. Toisten asiat ei liikuta ja pelätään myös leimautumista.

Poliisi aloittaa pian uusintakierroksen Markku Mallatin surmaan liittyvien todistajien kuulemisessa. Kinnusen mukaan heillä on useampi tutkintalinja, ”ja sellainen haju”, että yksi niistä on aika lähellä totuutta. Enempää tutkinnasta ei tietenkään voi julkisuuteen kertoa, mutta on täysin mahdollista, että tekijä selvitetään.

– Aika moni rikos on mennyt siihen, että tutkiminen ei ole niin tärkeää. On rahapula ja kiire. Onneksi – ainakin vielä toistaiseksi – henkirikos ei ole yksi niistä.

 

Jari Kinnunen on nimitetty Keskitetyn- ja paljastavan rikostutkintayksikön päälliköksi.

 

Teksti Vera Miettinen

Kuva Poliisi

Teksti: Alibi.fi